. Schildts 2011.
Marianne Peltomaa parantaa kerrontaansa kirja kirjalta
Marianne Peltomaa kirjoittaa neljännessä dekkarissaan tulipaloista. Poliisin palojaos on kirjan keskiössä ja aiemmista kirjoista tuttu Vera Gröhn irrotetaan sinne tutkimaan tulipalotapauksia, murhapolttoja.
Kirjan nimi tulee Vera Gröhnin saamista raamatunlauseviesteistä. Tietyin välein tulipalojen lomassa tämä saa postia, jossa lähettäjä puhuu tulesta ja tuliuhreista. Poliisit tutustuvat uhreihin, näiden omaisiin, työkavereihin, harrastuksiin ja yrittävät samalla jäljittää raamatunlauseviestien lähettäjää.
Raha ja rakkaus näyttävät piileskelevän tapahtumien taustalla. Yksi henkilöistä on ajanut itsensä pelivelkoihin, joku metsästää elämäänsä miestä, joku kerää taidetta ja kontrolloi muita, joku on olemassa vain palvellakseen muita, joku yrittää vain hoitaa lapsensa ja huushollinsa ja mennä eteenpäin päivän kerrallaan. Ihmiset elävät arkeaan niin kuin parhaaksi näkevät.
Marianne Peltomaa poimii kirjaansa mielenkiintoisia paloja nykytodellisuudesta. Erilaisia tunnevammaisia, masentuneita, huonon itsetunnon omaavia, arkoja ja ujoja ihmisiä elää rinnakkain tätä aikaa. He ovat helppoja uhreja sellaiselle, jolla on voimaa ja halua kontrolloida muita, hallita muita. Ja kun ihmisten tarpeet törmäävät tarpeeksi voimakkaasti vastakkain, syntyy murhenäytelmiä.
Kun jotakin on tapahtunut, poliisi ja/tai palokunta soitetaan paikalle. Jos kyseessä on tahallinen teko, ei tekijästä yleensä ole jälkeäkään. Vain uhrit ovat paikoillaan. Uhrien kautta poliisi voi jäljittää tekijän. Ehkä kirjan nimi tavallaan kertoo tästä: ja minä irrotan sinusta kaiken kuonan. Uhrit pitää tutkia niin tarkkaan, että kaikki heidän elämänsä ja kuolemansa sisältämä informaatio siirtyy poliisin kansioon.
Peltomaa kehittelee monia teemojaan melko pitkälle, mutta olisin toivonut vielä enemmän tekijöiden taustojen avaamista. Miksi tietyt henkilöt toimivat niin kuin he toimivat. Juuri tätä poliisi yrittää selvittää ja tätä kautta päästäänkin asioiden taakse. Mutta lopussa moni asia jää tavallaan auki. Mikä oli Lasse Oksalan perimmäinen rooli tässä kirjassa? Mikä ajoi Niklasta tulipalosta toiseen? Miksi Raamatun lauseet?
Marianne Peltomaa kirjoittaa mielenkiintoisesti, ja hän on lupaava nouseva dekkarikirjailijamme. Oikeastaan kaikilla hänen henkilöillään on jokin ongelma. Lukija pääsee pohtimaan kirjailijan kanssa näitä ongelmia, etsimään niihin syitä ja selityksiä. Voiko olla mitään kiinnostavampaa?
Ritva Sorvali
