Naisen elämää kolmessa sukupolvessa
Ulla-Lena Lundberg, Liekinkantajat. Teos & Förlaget 2022.
Liekinkantajat kuvaa kolmen sukupolven naisia, kolmea avioliittoa lähinnä naisten kannalta. Kaikki alkaa Vaasan palosta vuonna 1852. Tuolloin Betty naisystävineen lähtee kävelemään kohti Helsinkiä. Tämä kävelyretki muistuttaa hieman Tommi Kinnusen romaanissaan Ei kertonut katuvansa kuvaamaa naisten kävelyä Norjasta Suomeen vuonna 1945. Lundbergin kuvaama kävely kestää viikkoja ja vaatii naisilta sekä henkisiä että fyysisiä voimia. Rahaa ei ole, joten omalla työllä pitää yrittää pitää itsensä hengissä ja saada katto päänsä päälle.
Helsingissä Betty kohtaa heti Valentinin, jonka pitää kuitenkin lähteä tuolloin meneillään olleeseen turkkilaisia vastaan käytyyn Krimin sotaan. Alkaa toisen kävelyretken kuvaus. Valentin joukkoineen kävelee henkihieverissä pitkin ja poikin itäistä Eurooppaa. Suurin osa kuvatusta sotajoukosta kuolee matkalla, kylmään, nälkään ja tauteihin eikä pääse edes lähelle turkkilaisia. Valentin kuitenkin kotiutuu sotaretkeltä, menee naimisiin Bettyn kanssa, ja perhe muuttaa Porvooseen. Betty synnyttää seitsemän lasta, joista aikuisiksi varttuu neljä. Valentinin kuoleman jälkeen Betty lapsineen jatkaa elämää Porvoossa.
Vanhin lapsista eli Olga käy koulua ja seurustelee Robertin kanssa. Kun Robert saa mahdollisuuden perustaa Espooseen Finnsin kansanopiston, nuoret menevät vihille ja muuttavat Espooseen. Syntyy Karin, mutta Robert sairastuu ja kuolee alle 30-vuotiaana. Olga jatkaa Karinin ja Finnsin kansanopiston kanssa. Olga opettaa opistossa käytännön aineita, pitää huolta tyttöjen asuntolasta, järjestää opiston juhliin ohjelmaa, pitää lukupiiriä ja toimii muutenkin opiston äitinä.
Karin kasvaa opistossa ja haluaisi jäädäkin opistoon. Olga kuitenkin haluaa, että Karin käy ylioppilaaksi ja hankkii itselleen ammatin. Karin jättää oppikoulun kesken, käy kansanopiston ja menee 17-vuotiaana naimisiin tilanhoitaja Gunnarin kanssa. Olgan haaveet Karinin opinnoista jäävät haaveiksi, hänen on uskottava, että kukin taaplaa tyylillään. Romaani päättyy siihen, että Olga makaa sairaalassa Helsingissä, ja Karin tyttärineen ja Olgan sisar Ida käyvät häntä siellä katsomassa.
Eli romaanin keskiössä ovat Bettyn, Olgan ja Karinin avioliitot ja muu elämä. Kun Betty menee naimisiin, eletään Krimin sodan aikaa 1850-lukua, kun Karin menee naimisiin, eletään kansalaissodan aikaa vuotta 1918. Suomen historian eri vaiheet ovat muutenkin mukana romaanissa, taustalla.
Ulla-Lena Lundberg poimii henkilöiden elämänkaaresta joitakin keskeisiä jaksoja ja kuvaa ne tarkkaan. Esimerkiksi Olgan elämästä hän kuvaa tarkkaan tämän nuorena Robertin kanssa tekemät matkat sekä Suomessa että Tanskassa ja Ruotsissa, kun he kävivät tutustumassa sikäläisiin kansanopistoihin. Tarkkaan on kuvattu myös Olgan hoitohommat, kun hän aluksi hoitaa Robertin, sitten tyttärensä Karinin kurkkumädän ja lopuksi vielä äitinsä. Olga onkin tämän romaanin ehdoton päähenkilö, hänen kuvaukseensa kirjailija käyttää eniten sivuja.
Romaanin nimi on Liekinkantajat. Nimi kuvannee Espoossa sijainneen Finnsin kansanopiston sivistysaatteen paloa ja sen levittämistä mahdollisimman laajalle. Liekinkantajia ovat paitsi kansanopiston työntekijät myös sen opiskelijat. Mutta koska opiskelijat vaihtuvat koko ajan, heistä ei synny kirjaan henkilökuvia, he ovat jatkuvasti vaihtuva joukko nuoria. Niinpä pidinkin hieman turhana nostaa heitä eräänlaisiksi eri aatteiden äänitorviksi kirjan lopulla, kun siellä ikään kuin keskustelunomaisesti käsitellään Helmikuun manifestia ja naisasialiikettä. Kertoja olisi voinut vain kertoa noista tilaisuuksista.
Aina kun kirjailija menee lähelle jonkun päähenkilön tilannetta, tuolloin myös lukija pääsee lähelle. Tuolloin romaani elää ja hengittää. Näin tapahtuu aina kun mainitut päähenkilöt, Betty, Olga ja Karin saavat palstatilaa.
Ritva Sorvali
