Kuljeskeleva Sylvia herätti huomiota 1940-luvulla
Minna Rytisalo, Sylvia. Wsoy 2025.
Syyskesällä 1949 Sylvia Petronella van der Moer (1923-2014) vietti pari kuukautta Suomen Lapissa Lemmenjoella kullankaivajien seurassa. Sen jälkeen hänestä on kiertänyt ties mitä tarinoita sekä Lapissa että muualla. Minna Rytisalon romaani kertoo tästä Sylviasta.
Sotien jälkeen Sylvia yritti löytää työtä ja paikkaansa runnellussa Euroopassa. Hänen kotimaansa Hollanti oli juuri vapautunut saksalaismiehityksestä. Lapsuudenkoti oli jakautunut kahtia suhtautumisessaan saksalaisten määräyksiin. Isoäiti oli ollut suoraselkäisin ja saanut kokea sen nahoissaan.
Sodanjälkeinen maailma kulkee Sylvian tarinan taustalla. Raaputti mitä perhettä tahansa, missä maassa hyvänsä, niin melko pian nousevat pintaan sodanaikaiset ristiriidat. Pitääkö henkensä pelastaneiden juutalaisten tuntea huonoa omaatuntoa tilanteestaan. Pitääkö vanhempien Italiassa syyllistää itseään poikiensa kohtalosta, kun olivat niin ihailleet Mussolinia.
Ja sekin, että pesikö Saksa sittenkään pyykkinsä niin pohjia myöten kuin on annettu ymmärtää? Miten paljon siellä edelleen kytee Hitlerin ihailu? Miten kukakin pitää pokkansa, kun ei tiedä, miten tuntemattomien kanssa pitäisi puhua. Ja kun maailma on sekaisin, ihmiset ovat edelleen liikkeellä, tuntemattomia on paljon.
Rytisalon kirjan mukaan Sylvia nai heti sotien jälkeen amerikkalaisen lehtimiehen ja vaelsi tämän vanavedessä pitkin maailmaa. Tämä liitto ilmeisesti kesti muutaman vuoden, ja sen jälkeen Sylvia vaelteli vielä yksikseenkin ja tällä vaelluksellaan päätyi Suomen Lappiin.
Suomen Lapissa hän kävelee kivientutkija Klausin perässä satakunta kilometriä. Ja ikään kuin tuona aikana sekä Klausin että luonnon vaikutuksesta Sylvia olisi ruvennut ajattelemaan tilannettaan ja tulevaisuuttaan uusin silmin. Että, voiko hän jatkaa näin, pikkurötöksiä siellä täällä, ei kotia missään. Vai pitäisikö tehdä muutos.
Rytisalo puikkelehtii ajassa edestakaisin. Välillä ollaan Lapin vaelluksella, tuolloin Sylvia kuvaa tilannettaan minämuodossa. Myös suojelupoliisin Tapio Korhonen kirjoittaa tilanteestaan minämuodossa. Niin muutama muukin. Muutamat tarinat nivoutuvat lopussa yhteen, ihmiset tai suvut tapaavat uudelleen.
Mutta mitä Sylvia oikein haki tai pakeni? Helsingin kuulusteluissa häntä kirjan mukaan syytettiin siitä, että hän naisena toimi näin, kulki eri nimillä paikasta toiseen: Eikö teitä naisena hirvittänyt? Ette kai te kuvitellut, ettei kaltaisenne nainen herättäisi huomiota.
Sylvia jätti laskuja maksamatta tai maksatti niitä muilla. Sylvia kertoi itsestään muunneltua totuutta. Muita rikoksia hän ei liene tehnyt. Oliko se, että nainen toimi näin, pahempi asia, kuin jos mies olisi tehnyt samoin?
Minna Rytisalo on tutkinut Sylvian tilannetta, yrittänyt päästä tämän ajatuksiin ja tunteisiin. Samalla Rytisalo tuli kuvanneeksi koko sotienjälkeisen poliittisen ilmapiirin. Vaikka ilo sodan loppumisesta on aistittavissa, paljon on myös pelkoja, kaunoja, selvittämättömiä asioita, piilotettavaa, vaiettavaa. Ehkä Sylvia lähti Hollannista pakoon juuri tätä ahdistavaa ilmapiiriä.
Tällä hetkellä Sylvia on turisti-Lapin vetonaula. Hänen kuvillaan ja tarinallaan mainostetaan paikkoja, Petronellan kukkulat on suosittu käyntikohde. Olisiko Sylvia Petronella nyt Suomen laskunsa maksanut?
Ritva Sorvali
