Naiset hyttysten syötävinä rajanpinnassa
Elli Salo, Keräilijät. Otava 2025. Finlandiaehdokas 2025.
Keräilijät kuvaa kolmea naista yhtenä kesänä jossain Kainuun rajaseudulla. Kirjassa puhutaan paikasta nimeltä Lääte, ja sieltä etsitään sodanaikaisia joukkohautoja. Niinpä tarkoitettaneen paikkaa nimeltä Raate, jossa on kuollut muun muassa tuhansia Neuvostoliiton sotilaita talvisodan aikana, ja nämä on tuolloin kevään tultua haudattu samoille paikoille.
Heini on yksi kirjan naisista, ja juuri hänen tehtävänsä on kesän aikana kartoittaa mainittuja hautapaikkoja. Niiden sijainnista on olemassa muun muassa aikalaiskertomuksia ja merkkejä maastossa. Ljudmila puolestaan on venäläistaustainen nainen, joka asuu asuntovaunussa Lääten leirintäalueella. Ljudmila elää marjastamalla ja sienestämällä sekä keräämällä yrttejä. Ani on valokuvaaja, joka asuu lähistöllä Kemppaiskaisan talossa ja pitää yllä leirintäaluetta.
Heini, Ljudmila ja Ani etsivät hautapaikkoja, kuvauspaikkoja ja marjoja ja yrittävät selvitä luonnossa erilaisten hyttysten pistoilta. Naiset juovat yrttimehuja, välillä viinaakin ja puhuvat elämästään. Anilla on Ystävä-niminen koira, joka kuuluu neljäntenä henkilönä yhteisön elämään. Naiset puhuvat myös talon omistajasta Kemppaiskaisasta, joka asuu kirkolla vanhainkodissa. Kaisaa käydään siellä haastattelemassa.
Kirjassa on siteerattu pätkiä muun muassa Sodan jäljet -muistikeruun aineistosta. Myös Erkki Järvenharjun julkaistuista kirjoista on mukana ainakin kaksi otetta. Muutamia haastattelujaksoja en ymmärtänyt, mutta amerikkalaisserkun James Kemppaisen nimiin tehty haastattelu oli suorastaan humoristinen.
Heini muistelee tavan takaa veljensä Paulin kuolemaa. Pauli kuoli ilmeisesti kohtalaisen nuorena, joten rinnastuuko hänen kuolemansa sodan aikana kuolleiden nuorten miesten kuolemiin vai minkä takia se on mukana? Vai senkö takia, että Heinilläkin olisi elämäntarina tässä kirjassa. Ljudmilan elämäntarina kerrotaan kuitenkin paljon tarkemmin. Anin elämäntarina kerrotaan kirjan alussa pitkässä lehtijutussa.
Keräilijät koostuu siis paitsi tavanomaisesta romaanitekstistä myös ikään kuin ulkopuolisista tekstiotteista. Luonto nousee vahvasti esiin sekä tekstissä että tekstiotteissa. Naiset elävät luonnon keskellä ja tavallaan ainakin hyttysten suhteen myös luonnon armoilla.
Ilmeisesti nykyromaaneihin lisätään suhteellisen yleisesti otteita muista teksteistä. Tässä romaanissa olisin pärjännyt paremmin ilman näitä otteita. Koska kyseessä oli kohtuullisen lyhyt kolmen naisen tarina, olisin mieluummin lukenut kirjailijan suoraa kuvausta noista naisista kuin otteita sieltä täältä. Esimerkiksi Ania kuvaavan 7-sivuisen lehtiotteen viestin olisi varmaan voinut kertoa muutenkin.
Kaikki kirjan naiset olivat kiinnostavia persoonia. Heistä olisin lukenut enemmänkin.
Ritva Sorvali
