Virolainen nainen kesäpaikassa Venäjän rajalla
Carolina Pihelgas, Rajalinja. Gummerus 2025.
Rajalinja kertoo kolmekymppisestä virolaisesta naisesta Liinestä, joka on eronnut pitkäaikaisesta suhteestaan Tarmoon ja muuttanut äitinsä suvun kesäpaikkaan miettimään tilannettaan. Siellä hän seuraa luonnon kiertoa, viljeleekin jotain, kitkee ja kastelee. Välillä hän käy kaupungissa.
Kesäpaikka sijaitsee aivan Venäjän rajan tuntumassa. Virolaiset joukot harjoittelevat siellä päivittäin, ampumisin jytke kuuluu. Eli vaikka luonto rehevöi, puut, pensaat, kukat, kasvit, linnut, hyönteiset, kaikki tämä, ampuminen ei päästä otteestaan.
Liine miettii 14-vuotista suhdettaan Tarmoon ja kokee olleensa alistetussa asemassa. Suhteen aikaiset muistot jatkuvat kipuina Liinen ruumiissa. Vaikka Tarmo oli 15 vuotta vanhempi, Liine muistaa, että jokin heissä silloin alussa kolahti, jokin teki heistä erottamattomat useaksi vuodeksi.
Myöhemmin tilanne muuttui, ja Liine alkoi tuntea itsensä yhä yksinäisemmäksi. Nyt kesäpaikassa hän miettii, että oliko hän sittenkin syyllinen, jopa syyllisempi heidän suhteensa alamäkeen.
Kun pariskunta tapaa kaupungissa, Tarmo kysyy Liineltä, ymmärtääkö tämä ollenkaan, miten huonosti käyttäytyy, miten itsekkäästi. Luuleeko tämä, että joku tämän vielä haluaa. Tarmon puheryöppy jatkuu ja jatkuu, ja kun Liine lopulta hoipertelee ulos kahvilasta, hän ei ole varma sanoiko hän yhtään sanaa.
Rajalinja on monella tapaa hyvä nimi tälle kirjalle. Eletään tosiaan Venäjän rajalla, ja harjoittelu on päällä sen takia, että koskaan ei voi tietää. Liine pohtii omia rajalinjojaan, onko hänellä oikeus päättää omasta elämästään vai määrääkö äiti tai Tarmo, mitä hänen pitäisi tehdä?
Liine muistelee myös kokemiaan tilanteita elämässään. Miten häntä on vähätelty, miten häntä on lähennelty. Liine miettii, onko hän sietänyt liikaa, syyllistänyt itseään liikaa. Onko hän yksinäisyyden pelossa antanut kohdella itseään väärin. Olisiko pitänyt asettaa rajoja jo aikaisemmin?
Kirjan lopulla Liine löytää talosta suvun naisten kirjeitä, mutta niiden yhdistäminen hänen omaan tarinaansa jää vajavaiseksi. Ne olisivat voineet olla jonkin toisen kirjan aineistoa. Ilman niitä Rajalinja on kiinteä naiskuva, jonka esiin nostamiin asioihin on helppo samaistua.
Ritva Sorvali
