Jännitystä elämään vaikka väkisin
Riku Korhonen, Emme enää usko pahaan. Wsoy 2016. Vuoden 2016 Finlandia-ehdokas.
Olen miettinyt, mitä ihmettä Riku Korhosen uusin teos ”Emme enää usko pahaan” haluaa sanoa? Siinä nuorehko mies, perheenisä Eero, päättää ryöstää oman vaimonsa. Tällä tavalla hän uskoo tuottavansa tarpeellista seksuaalista jännitystä heille molemmille. Eeroa avustaa hänen vanha ystävänsä Lari.
Jännitystä tuleekin ylen määrin, suorastaan liikaa. Tapahtumat ryöstäytyvät käsistä ja vaikuttavat ratkaisevasti jokaisen myöhempään elämään. Mutta mitä kirjailija haluaa tällä aikuisten leikillä sanoa? Onko meidän elämämme niin turvallisen tylsää, että vaimonryöstömyytti pitää kaivaa jostain menneisyydestä ja panna täytäntöön? Onko meillä kaikki niin hyvin, että voimme pahoin?
Toisaalta ryöstettävä Aino-vaimo on töissä huumevierotusyksikössä, jossa asuvilla ihmisillä on ihan oikeita ongelmia. Tämä ihmisryhmä ei tarvitse keinotekoista jännitystä elämäänsä.
Oikeastaan kirja kuvaakin kahta miesten maailmaa, koulutettuja, menestyviä ja perheellisiä miehiä ja sitten näitä eri tavoin epäonnistuneita. Tähän väliin nousevat maahanmuuttajamiehet, joita pitää pelätä, nämä kun saattavat uhata suomalaisten miesten reviirejä, naisia ja työpaikkoja. Haluaako Riku Korhonen rinnastamalla nämä miesryhmät osoittaa, kuinka saman tyyppisiä pelkoja näillä molemmilla on? Mutta eniten kuitenkin pelkäävät menestyjät.
Kirjan riipaisevin osa on ryöstetyn vaimon eli Ainon päätön vaellus Kööpenhaminassa. Se kertoo siitä, miten järkyttävä kokemus saattaa jäytää ihmisen mieltä viikkotolkulla, miten veitsenterällä kulkee meidän mielenterveytemme, miten tärkeää tuo terveys meille on ja miten heikkoja me ihmiset olemme.
Mutta mitä Riku Korhonen tällä kaikella haluaa sanoa? Sitäkö, että ei kannata hermostua, jos menee hyvin? Jos elämä on arkista ja tavallista, se on oikeastaan mitä parhain asia. Jos haluaa elämäänsä jännitystä, voi vaikka hankkiutua töihin sellaisiin paikkoihin, joissa ihmisillä on ongelmia. Voi yrittää auttaa muita.
Tarkoittaako kirjan nimi ”Me emme enää usko pahaan”, että älkää hyvät ihmiset olko näin tyhmiä kuin nämä miehet olivat? Toivottavasti tarkoittaa.
Ritva Sorvali
