Peter elää monessa ajassa
Peter Sandström, Laudatur. S&S 2016. Suomentanut Outi Menna. Vuoden 2016 Finlandia-ehdokas.
Laudatur kertoo Peteristä eri-ikäisenä. Romaani on jaettu 21 lukuun, joista joka toinen luku kuvaa Peteriä noin 25-vuotiaana ja joka toinen luku yli 50-vuotiaana. Niissä luvuissa, joissa Peter on 25-vuotias, hän asuu vanhenevien vanhempiensa luona Uudessakaarlepyyssä. Isä on suunnitellut ihmisten pihoja, ja äiti on avustanut häntä. Isä on jäämässä eläkkeelle. Vanhemmilla on ilmeisesti meneillään jonkinlainen aviokriisi.
Niissä luvuissa, joissa Peter on yli 50-vuotias, hän käveleksii Turun kaduilla, hän seurailee vaimoaan Seepraa ja tapailee kaduilla yllättäen myös aikuisia lapsiaan. Peterillä ja hänen vaimollaankin on jokin kriisi meneillään, Peter kai pelkää, että vaimo jättää hänet. Vaimo elää itsenäistä elämää yliopiston opettajana, matkustelee, tulee ja menee, ja Peter hoitaa kotia ja pesee hänen pyykkinsä.
Sandström kuvaa Peteriään muissakin ajoissa. Kun Peter on menossa tapaamaan jotakuta henkilöä, kirjailija kuvaa tämän suhdetta tuohon henkilöön jopa useiden vuosikymmenien ajalta. Monesti henkilöitä käydään läpi ihan konkreettisesti, millainen tämä oli minkäkin ikäisenä ja missäkin tilanteessa. Kirjailija tuntuu sanovan: aika seuraa ihmistä, ja me kannamme mukanamme kaikkia kokemuksiamme.
Niinpä Laudatur on rakenteeltaan erittäin huokoinen kirja. Asiat nähdään Peterin mielen läpi, Peterin havaintojen läpi. Monesti Peter on ymmällä katsellessaan perheensä jäseniä, hän ei ymmärrä, miksi nämä toimivat niin kuin toimivat, eikä hän uskalla kysyä. Peter ei ole sellainen henkilö, joka panee toimeksi, hän myötäilee muiden alulle panemia tapahtumia ja tarkkailee muita.
Mutta vaikka kirjan rakenne on huokoinen, siinä on paljon herkullisia yksityiskohtia. Sandström kuvaa ihmisiä läheltä. Erityisen tarkasti on kuvattu Peterin isä, joka nouseekin Peterin ohella tavallaan kirjan toiseksi päähenkilöksi. Erityisesti kuvaus isän avuttomuudesta auton konepellin alla sijaitsevien vempaimien suhteen tuo hänet lähelle lukijaa.
Mutta miksi kirjan nimi on Laudatur? Ei aavistustakaan. Ehkä se jossain sivulauseessa mainittiin, mutta meni ohi. Laudatur on latinaa ja tarkoittaa ’ylistetään tai erinomainen, kiitettävä’. Kirjan päähenkilöön laudatur ei voine viitata, sillä Peter on ainakin omasta mielestään kaikkea muuta kuin erinomainen. Peter on eräänlainen ajopuu, joka menee muiden mukana. Laudatur on eräänlainen sivustakatsojan tarina.
Monesti Laudaturia lukiessa tuli sellainen vaikutelma, että tämä on nyt muuta kuin realismia, mahdollisesti irrealismia. Tämä tuli monesti mieleen, kun Peter meni jonkun asuntoon ja tarkkaili asunnon yksityiskohtia. Se mitä Peter näki, yllytti tulkitsemaan nähtyä tavanomaista enemmän.
Eli paitsi kirjan nimi myös sen tyylilaji jäi minulta ainakin osittain selvittämättä.
Ritva Sorvali
