Työttömät miehet panevat tuulemaan
Terence McNally & David Yazbek, Housut pois, musikaali. Ohjaus Tiina Luhtaniemi. Koreografia Osku Heiskanen, kapellimestari Osku Heiskanen. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 10.9.2026.
Housut pois -musikaali kertoo yhteisöstä, jossa miehet ovat työttömiä, naisilla on töitä. Paikallinen tehdas on lopetettu, eikä uusia työpaikkoja ole syntynyt. Tuttu tilanne Kouvolassakin.
Esityksen naiset lähtevät riehakkaasti katsomaan vierailevaa miesstripparia. Tästä kehittyy miesten mielessä idea, että miksi hekin eivät strippaisi, kun siitä kerran ollaan valmiita maksamaan. Niinpä ruvetaan kokoamaan porukkaa.
Oikeastaan koko esitys on tulevaan strippausesitykseen valmistautumista, sen harjoittelua eli tanssien harjoittelua. Tämä olikin huvittavaa, sillä alussa miehet taisivat julistaa, että he eivät tanssi. Mutta luontevan oivalluksen kautta tanssimattomillekin löytyi tapa liikkua.
Harjoitusten lomassa avataan miesten kotioloja. Erityisen liikuttavaa oli Miika Muurisen roolihenkilön ilmeikäs epävarmuus ulkomuotonsa suhteen, kuinka tällaisesta voisi kukaan pitää ja kuinka tällainen voisi muka esiintyä.
Toinen mies (Sami Kosola) luulee, että vaimo pitäisi koko ajan kuskata ulkomaanmatkoille. Mutta kun miehen työttömyys lopulta tuli ilmi, mitä tapahtuikaan. Kolmannen miehen (Markus Waara) elatusmaksut ovat jatkuvasti myöhässä, mutta vaimon kanssa asuvasta pojasta hän haluaa pitää kiinni. Ja mitä tekeekään poika.
Eli tarina paljastaa, että me ihmiset emme ole niin yksioikoisia kuin jopa lähimmät meistä luulevat.
Etenkin alkupuolella edettiin railakkaasti. Laulujen lomassa oli puhejaksoja, joista en valitettavasti tosin kaikkea kuullut, sillä musiikki oli usein päällä myös puheiden aikana.
Kun jossain vaiheessa puheelle annettiin reilusti tilaa, se tuntui hyvältä, sillä tässä tarinassa on pohjalla vakava aihe, työttömyyden aiheuttama itsetunnon rapistuminen. Jopa itsemurhia saatettiin noissa tilanteissa miettiä.
Näyttämö oli koko ajan suurin piirtein sama, oikealla korotettu rakennelma, joka toimi myös istuimina. Muu näyttämö oli vapaa tanssiharjoitusten pitämiseen.
Näyttämöllä tapahtui koko ajan, kolmetuntinen ei tuntunut pitkältä. Henkilöt olivat jatkuvasti uusien tilanteiden edessä, ratkaisuja piti löytyä. Ja löytyihän niitä.
Koska esitys suorastaan pursui ideoita ja tapahtumia, osa oivalluksista hujahti ohi. Tarkempi analyysi vaatisi toisen katsomisen.
Ritva Sorvali
