Naiset ja lapset uhreina Islannin perinteessä ja nykyajassa
Satu Rämö, Tinna. WSOY 2025.
Tinna jatkaa Satu Rämön Islantiin sijoittamaa sukutarinaa, mutta siinä on myös uusia aiheita. Poliisi Hildur joutuu osan aikaa asumaan jopa Reykjavikissa, sillä hänen tutkittavakseen annetut naisten kuolemat hoituvat sieltä paremmin.
Tinna on Hildurin sokea täti, ja samalla tämän perhe ja lapsuudenaikainen huoltaja. Hildurin siskot katosivat pikkutyttöinä ja Hildurin vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Myös Hildurin äidin vanhempi sisar Hulda katosi maailmalle. Joten Hildur olisi ollut aivan yksin ilman Tinnaa.
Nyt Tinna on vanhana ruvennut tutkimaan sisarensa Huldan kohtaloa, mitä tälle oikein tapahtui, mihin tämä katosi.
Eli kirjassa eletään tavallaan kahta aikaa, nykyaikaa, jossa Hildur tekee tutkimuksiaan ja Tinnan tutkimia aikoja, kun tämä yrittää selvittää sisarensa Huldan elämää.
Hildur tutkii jostain rinteeltä löytyneen Paulan kuolemaa. Selviää, että Paula on vastikään synnyttänyt lapsen ja jättänyt tämän heitteille. Vähitellen selviää, että parikymmentä vuotta aiemmin on nuori nainen kuollut samalla tavalla, tämä nainen oli ollut raskaana.
Oikeastaan koko kirja käsittelee nuorten naisten alistettua asemaa ja mahdollisuutta joutua väkivallan kohteeksi. Tästä Hildur saa esimerkkejä omassa tutkimuksessaan, ja tätä lähestyy myös Tinna tutkiessaan sisarensa Huldan katoamista.
Tinnassa on valtavasti aineistoa. Onkohan sitä suorastaan liikaa? Oliko uhkauskirjesarja välttämätön? Entä huumeasian näin laaja vyöryttäminen tähän kirjaan? Poliisin työssä tietysti sattuu ja tapahtuu, mutta minulle tämän kirjan aiheeksi olisi riittänyt eri aikoina tapahtuneet naisten kaltoinkohtelut.
Vammaisuus on vahvasti mukana. Tinna on siis sokea, pääepäillyn vaimo on pyörätuolissa ja huumeasian päähenkilö on käsipuoli. Eli naiset ovat monella tavalla altavastaajina, he ovat uhreja, mutta he ovat muutenkin kohtalon kolhimia.
Kirjan lopulla Satu Rämö kirjoittaa islantilaisesta uloskantoperinteestä, joka tarkoittaa sitä, että aviottoman lapsen saaja tai väärälle henkilölle lasta odottava voidaan pakottaa hävittämään lapsi, jos nainen itse haluaa elää. Tämä ilmiö ilmeisesti jollain tavalla elää edelleen, sillä kirjassa kuvatut uhrit ovat tavallaan tämän perinteen uhreja.
Tämä ilmiö on niin mielenkiintoinen ja jollain tavalla se sivuaa myös Hildurin suvun tragedioita, joten olisin mieluusti keskittynyt vain tähän. Tinna on kirjana kuitenkin parasta Satu Rämöä, joten jään odottamaan jatkoa. Ja sokea Tinna henkilönä ansaitsee myös jatkoa.
Ritva Sorvali
