Kun nuori naisopettaja yrittää sopeutua maalaiskylän elämään
Hilja Valtonen, Nuoren opettajattaren varaventtiili. Otava, 16. painos 2006, ensimmäinen painos 1926.
Hilja Valtosen esikoinen Nuoren opettajattaren varaventtiili täytti tänä vuonna 100 vuotta. Varaventtiili on päiväkirja, johon nuori opettajatar Liisa kirjoittaa kokemuksistaan ja ajatuksistaan ensimmäisenä opettajavuotenaan Latomeren kylällä Pohjanmaalla. Kyseessä on siis päiväkirjaromaani.
Varaventtiilistä on otettu ainakin 16 painosta, se on edelleen yksi Valtosen suosituimmista kirjoista. Hilja Valtonen toimi itsekin opettajana vuosikymmeniä, joten hän tiesi, millaista nuoren naisopettajan elämä maalaiskylässä oli noin sata vuotta sitten.
Kylä vaati opettajalta nuhteettomuutta, siveellisyyttä, ahkeruutta, vaatimattomuutta, osallistumista kaikkiin kylän seuroihin ja tapahtumiin, valmiutta auttaa lähes missä vain tilanteessa ja pysymistä mahdollisimman kaukana kylän naimaikäisistä miehistä.
Ainakin kuvatussa kylässä oli runsaasti naimaikäisiä tyttöjä, joten kylän omat miehet olivat tavallaan varattuja. Melko paljon nuori opettaja kirjoittaa päiväkirjaansa kylän juoruista, jotka käsittelivät enimmäkseen nuorison seurusteluja tai luultuja seurusteluja.
Kirjassa on melkoisesti ajankuvaa kuten junalla ja hevosvankkureilla matkustamista, opettajien yhteisasumista koululla, maidon, voin ja munien hakemista lähistön talosta, naisopettajan alempiarvoista asemaa opettajien joukossa ja papin ylintä moraalinvartijan asemaa.
Jostain syystä Hilja Valtosen romaaneja ei aikanaan hyväksytty kaunokirjallisuuden piiriin, ne olivat alempiarvoista viihdekirjallisuutta. Kansa kuitenkin luki ja jopa osti niitä. Muuten ei olisi saanutkaan, sillä myös kirjasto vierasti tuolloin tämäntyyppistä kirjallisuutta eikä tilannut sitä varastoihinsa.
Nyt luettuna ajankuva ja nuoren naisen asema tuolloisen maalaiskylän silmätikkuna tuntuvat uskottavalta ja jopa samaistuttavalta.
Ritva Sorvali
