Huoli siskosta väritti koko elämää
Anna Pihlajaniemi & Lotta Lehtikari, Elämäni ilman sinua. WSOY 2026.
Elämäni ilman sinua on vaikuttava kuvaus kouvolalaistyttöjen Pipsa ja Lotta Lehtikarin elämästä. Tytöt asuivat vanhempiensa kanssa lapsuutensa ja nuoruutensa Kouvolan keskustassa, kävivät Kouvolan kouluja, osallistuivat Kouvolan Teatterin nuorisoteatteriin ja lähtivät sitten vähitellen maailmalle.
Kirja on omaelämäkerta. Näyttelijä Lotta Lehtikari on toinen noista tytöistä ja kertoo nyt viisikymppisenä millaista heidän lapsuutensa ja nuoruutensa oli ja millaisia heistä tuli. Sitä en saanut selville, mikä kirjan toisen tekijän Anna Pihlajaniemen osuus on, kyseessä on kuitenkin Lehtikarin tyttöjen elämä.
Tytöillä näyttää olleen kylmä äitisuhde, he turvautuivat enemmän isään. Kun vanhemmat erosivat, tytöt halusivat muuttaa isän mukana tämän uuteen kotiin. Äidillä oli tiukat säännöt ja korkeat odotukset tyttöjen koulumenestyksen ja muunkin menestyksen suhteen.
Äidillä oli mielenterveysongelmia, ja hän teki muun muassa useita itsemurhayrityksiä ja lopulta onnistuikin niissä. Lotta Lehtikari yrittää selvittää, mistä mikäkin johtui ja miksi nuo äidin ongelmat tavallaan periytyivat vanhemmalle tyttärelle Pipsa Lehtikarille.
Kirjan nimi Elämäni ilman sinua viittaa juuri siskoon Pipsa Lehtikariin, jonka mielenterveys oireili, joka päätyi itsemurhayrityksiin ja lopulta onnistui niissä ja kuoli 34-vuotiaana. Erityisesti siskon kohtalon selvittäminen on tämän kirjan pääaihe.
Paitsi Lehtikarin perheen tilanne kirjan aiheena on myös Suomen mielenterveyshuolto. Sukulaiset, tässä tapauksessa sisko ja isä, joutuvat melkoiseen myllytykseen, jos joku läheinen henkilö alkaa oireilla, jos hän menee esimerkiksi psykoosiin.
Pipsa Lehtikarilla oli kaksi pientä lasta, kun hänen mielenterveytensä alkoi heitellä. Sisko Lotta Lehtikari matkusti apuun Helsingistä Tampereelle ja kutsui myös isän paikalle. Lotta ei voinut koko ajan olla käytettävissä, hän oli näyttelijä ja hänellä oli rooli meneillään olevassa esityksessä.
Monesti tilanne näytti menevän niin, että Pipsa ei päässyt akuuttiin hoitoon, koska hänellä ei ollut lääkärin lähetettä tai jostain muusta syystä. Sukulaiset olivat huolestuneita paitsi Pispasta myös tämän pienistä lapsista. Lasten isä asui muualla, mutta tuli onneksi aina välillä apuun.
Elämäni ilman sinua on hyvä kuvaus siitä, millaiseen pyöritykseen mielenterveyspotilaan omaiset joutuvat, millaisia syyllisyyden tunteita heissä herää, miten he koko asiaa elämässään käsittelevät. Esimerkiksi Lotta Lehtikari päätyi lopettamaan näyttelemisen ja opiskelemaan terapeutiksi.
Kirja etenee lapsuudesta kohti nykyaikaa. Välillä on Lotta Lehtikarin kuolleelle siskolle kirjoittamia kirjeitä. Lotta kirjoittaa, mitä vuonna 2025 on tapahtunut ja mitä hän olettaisi siskon ajattelevan tai tekevän noissa tilanteissa – jos tämä olisi elossa.
Ritva Sorvali
