Rakastakaa toisianne etenkin te keski-ikäiset
Juha Itkonen, Huomenna kerron kaiken. Gummerus 2025.
Juha Itkosen uusin romaani Huomenna kerron kaiken kuvaa lähinnä keski-ikäisten elämää. Pääaiheena pyörii keski-ikäisten rakkaus, mutta myös sen pohtiminen, että nyt ollaan tässä, suurin osa elämää on eletty, jotain lienee vielä edessä. Miten tuon loppuajan käyttäisi?
Itkosen päähenkilö antikvariaatin pitäjä Lasse elää yksikseen Helsingin keskustassa. Hänen antikvariaattinsa sijaitsee Albertinkadulla, asunto Vuorimiehenkadulla. Hänen elämänsä pyörii noilla kulmilla muutenkin, eli kävellen pääsee joka paikkaan. Hänellä on kuitenkin auto, jolla hän hurauttelee lähinnä perintömökille merenrantaan.
Lassen elämä on sujunut yksin lähes 50-vuotiaaksi. Nyt siihen ilmaantuu nuoruudenystävä Marja. Pariskunta löytää heti toisensa ja aloittaa aktiivisen rakkauselämän. Kirjailija enteilee, että ei tämä loputtomasti kestä, parisen vuotta vain. Tuo aika sijoittuu vuosituhannen vaihteeseen, ja Lasse muistelee sitä nyt vanhana.
Kirja ei kuitenkaan ole jatkuvaa sängyssä piehtarointia, jota sitäkin löytyy, vaan kirjailija ottaa välillä aiheekseen palasia molempien menneisyydestä. Esimerkiksi molempien vanhemmat saavat omat lukunsa. Myös molempien aiempia suhteita puidaan.
Marjan taustasta löytyy ex-aviomies, kännykkäfirman johtoon noussut diplomi-insinööri Jouni, jonka kautta Suomen talouselämä vaikuttaa taustalla. Myös antikvariaatin pitoon talous vaikuttaa, etenkin digitaalisuuden vaikutukset kirjojen lukemiseen.
Eli vaikka kirjan viesti on, rakastakaa toisianne, kosketelkaa toisianne, elämän realiteetit kulkevat vähintäänkin taustalla. Pitää olla katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Päähenkilöillä ei näistä asioista tosin ole puutetta.
Itkonen kuljettaa tarinaa minämuodossa Lassen kautta. Lassella on tarve esitellä erinomaisuuttaan ja päteä etenkin kirjallisuudessa ja musiikissa ja pitää samalla etäisyyttä. Marja on avoimempi. Kirjan nimi Huomenna kerron kaiken kuvastanee Lassen pidättyväisyyttä. Tuleeko sitä huomista koskaan?
Tämä on hyvä kirja. Pohdiskeleva ja samalla arjen keskellä. Erityisesti Lasse joutuu miettimään tekemisiään, sanomisiaan ja etenkin sanomatta jättämisiään. Kun luonteva aikaikkuna jonkin asian kertomiseen menee kiinni, voi olla, että asia jää kertomatta, vaikka kuinka olisi luvannut niin tehdä.
Ritva Sorvali
