Mika Waltari, Tähdet kertovat komisario Palmu. WSOY 1962.
Tähdet kertovat komisario Palmu kuvaa Helsingin poliisin murharyhmää ilmeisesti joskus 1950-luvulla. Ryhmään kuuluu komisario Palmun lisäksi Kokki ja ryhmän nuori pomo, jolla ei ole nimeä. Tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan minä-muodossa.
Helsingin Tähtitorninmäeltä löytyy eräänä syysaamuna miehen ruumis. Neiti Pelkonen on koiransa kanssa aamulenkillä ja tekee löydön. Poliisit yrittävät esittää ulospäin, että tietävät jotain, sillä lehdistö kärkkyy uutisia ja esimiehet painavat päälle.
Nuoret, lättähatut, piukkapöksyt ja muut ovat ensimmäisiä epäilyksenalaisia. Mutta Tähtitorninmäki ja kaukoputki saavat poliisit miettimään muitakin tahoja. Niinpä kirjasta vähitellen avautuu yhteiskunnan koko kuva, kun sekä ylin että alin kasti tutkitaan.
Poliisiryhmän keskinäinen nokittelu, komisario Palmun jatkuva piipun poltto, ja kaikkien kyltymätön kahvin himo sekä munakkaan ja silavan paiston aromit levittäytyvät kirjaan. Ruumis löytyy juuri ennen viikonloppua, joten kaikki ovat myös pyhänä töissä eikä työpaikkaruokailu aina pelaa.
Tähtitorninmäki, kaukoputki ja tähdet, siinä juonen kannalta oleellisimmat elementit. Kun ryhmän nuori pomo kysyy kirjan lopulla komisario Palmulta, että mistä tämä keksi peruskivijutun, Palmu toteaa yksinkertaisesti: ”Tähdet kertoivat sen”.
Mutta tähtiä pitää käydä tutkimassa ja kaukoputkeen pitää kurkistaa useampaan kertaan. Ja ehkä tekee hyvää myös kävellä Tähtitorninmäelle ja -mäellä, siellä uhrikin käveli, ja siellä käveli myös murhaaja. Niinpä poliisit ottavat kaukoputken jalustoineen selkäänsä ja kävelevät mäelle. Siitä se lähtee.
Ritva Sorvali
