Katja Kettu, Erään kissan tutkimuksia. Otava 2023.
Katja Kettu on ruvennut tutkimaan Lapin perukoille sijoittuvan suvun tarinaa. Kirjassa kuljetaan aikaa edestakaisin noin sadan vuoden aikana, ja kissa on mukana kaikissa ajoissa. Kissa on ikään kuin iätön.
Pidin parhaimpina niitä jaksoja, joissa luetaan Eevan päiväkirjoja ja eletään muutenkin hänen ajassaan eli 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin Eevan perhettä koetteli sisällissota, Venäjän puolelle menemiset ja muukin poliittinen kuohunta. Eletään pohjoisessa aivan Venäjän rajan pinnassa, joten Venäjälle menijöitä kulkee kyläteillä.
Eeva on huutolaistyttö, jolla on ristinään vielä mustalaistaustaa, joten hän ei ollut mikään toivottu miniäehdokas mihinkään huusholliin. Niinpä Eevan aikuiselämä alkaa kankerrellen, mutta onneksi hän tapaa Mahten, joka hyväksyy hänet.
Kaiken kaikkiaan tuo Lappiin liittyvä noin sadan vuoden takainen elämä nousee kirjasta esiin aivan eri tavalla kuin helsinkiläinen nykyaika kirjailijan kammiossa. Olisin toivonutkin, että olisi pysytty vain Lapissa.
Lapin kuvausten repliikit on kirjoitettu paikallisella murteella ja muukin kerronta käyttää paljolti sikäläistä sanastoa. Tämä tuntui hyvältä ja loi paikallisväriä noihin jaksoihin. Noissa oloissa ihmisen oli pistettävä kynttä ketoon, jotta huomennakin olisi leipää pöydässä.
En täysin ymmärtänyt kissan mukanaoloa tässä kirjassa, vaikka kissalla sanotaankin olevan yhdeksän henkeä. En olisi pannut pahakseni, vaikka kirjasta olisi poistettu Helsingin osuudet ja kissan osuudet olisi kuvattu jollain muulla tavalla.
Ritva Sorvali
