Kari Valto, Okatie. Kari Valto ja Reuna Oy, Kouvola.
Kari Valto jatkaa sukunsa kuvausta romaanimuodossa. Nyt eletään vuoden 1929 loppupuolta. Pirtukeisari Ilmari Valto on taas melkoisissa veloissa ja joutuu jopa myymään metsää huonoon aikaan, mutta pakko on.
Suvun miehet ja muutamat naapurit kuskaavat edelleen pirtua etelästä Pohjois-Kymenlaaksoon. Joskus kuljetukset onnistuvat, mutta usein poliisit pääsevät jäljille, ja tuolloin edessä on kaiken menetys, käräjät ja vielä sakot.
Kävi miten kävi, miehet jatkavat samaan tyyliin. He ovat ikään kuin murrosikäisiä, jotka haluavat vain kokeilla rajojaan. Kari Valto kuvaa heitä säälimättä juuri sellaisina kuin he ilmeisesti etenkin humalassa olivat. Etenkin yhteenotot ja suorastaan suorat käsikähmät poliisin kanssa tuntuvat murrosikäisen touhuilta.
Samaan aikaan naiset tekevät lapsia ja hoitavat huushollin. Kirjassa on kolme nuorta naista Hilma, Hilda ja Lea. Näillä kaikilla on pieniä lapsia ja he joutuvat sietämään humalaisia miehiä ja pystyvät vain hätistelemään näitä kauemmaksi tai odottelemaan näiden miehistymistä.
Kari Valto kuvaa naisia myös sisältä päin, kuinka he näkevät, mitä hyviä puolia miehissä on, mutta tuntevat luissaan myös ne huonommat puolet. Myös muutamia miehiä, kuten esimerkiksi Niiloa, Valto kuvaa sisäisine ristiriitoineen.
Okatie jää taas sellaiseen kohtaan, että ikään kuin se vaatisi jatkoa. Lieneekö jatko-osa jo tulossa vai onko 1930-luvun lama-aikaa jo kuvattu jossain aiemmassa osassa?
Ritva Sorvali
