Mika Waltari – Joel Elstelä, Tähdet kertovat, komisario Palmu. Ohjaus Panu Raipia, lavastus Oskari Löytönen, puvut Elina Vättö, valot Jussi Kamunen, äänet Antti Helineva, maskeeraus Janika Rikkola. Esitys Kouvolan Teatterin suurella näyttämöllä 7.11.2025.
Tuntuipa taas hienolta istua Kouvolan Teatterin katsomossa komisario Palmun esityksessä. Kaikki sujui, huumoria pöllähti katsomoon tämän tästä, näyttelijät puikkelehtivat roolista toiseen.
Erityisesti viehätyin näyttämön monipuolisesta käytöstä. Helsingin Tähtitorninmäen Haaksirikkoisten patsas kohosi keskinäyttämöllä varmaan kymmenen metrin korkeuteen, ja kaukoputkelle katseltiin vielä paljon korkeammallekin. Loppupuolella kaikenkattava Kotkanpesä loi taas mahtavan korkeusvaikutelman. Ja pyörönäyttämö pääsi hienosti oikeuksiinsa.
Lisäksi teksti sai aikaan vaikutelman, että myös näyttämön ulkopuolella sattui ja tapahtui. Nahkatakit ja lättähatut mellastivat kadulla, rikkaat elivät omaa rajua elämäänsä Katajanokalla ja Tammisaaressa. Poliisit yrittivät pysyä menossa mukana.
Esityksessä eletään 1960-lukua, joten naiset ovat enimmäkseen mekoissa, miehet puvuissa ja kravateissa, myös kampaukset ja muu meininki viittasivat tuohon aikaan. Ilmeisesti poliiseilla oli tuolloin jonkinlaisia kenkäpuhelimia pitkine antenneineen. Ainakin esityksessä sellaisia oli.
Poliisikolmikko pelasi hyvin yhteen. Komisario Palmu (Raimo Räty) höykyytti esimiestään Virtaa (Samu Loijas), ja etsivä Kokki (Markus Waara) naljaili terävästi siinä sivussa. Kaikki olivat löytäneet oman, suorastaan erinomaisen tapansa esittää noita rooleja.
Johanna Heimonen jäi parhaiten mieleen Katajanokan lukaalin ryypiskelevänä sisäkkönä. Autonkuljettajana hän kiroili koko ajan useimmiten aika räväkästi, mutta jotenkin paistoi läpi, että kiroilu ei kuulunut henkilön normaaliin sanastoon.
Miten hienosti Veli-Matti Karén kumartelikaan filatelisti Kettusena ja sai pienestä roolista paljon irti. Ja sitten tuli Arska, kaltevalla pinnalla kovaäänisesti ärhentelevä rikollisen alku, mikä rooli. Suunnilleen omanikäisenään majuri Vadenblickinä Karén vaikutti tavallisemman oloiselta ikämieheltä.
Satu Lemola jäi parhaiten mieleen räväkkänä Kaijana, joka sanoi poliiseille suorat sanat, että hän ei teille yhteystietojaan anna, paitsi tietysti tälle nuoremmalle söpöläiselle. Myös pelosta tai aineista vapiseva Annika Melkonen oli hyvä rooli.
Panu Poutanen ja Roosa Söderholm esittivät nuorta paria, he molemmat olivat tunteneet hyvin murhatun vanhan herran. Heidän suhteensa näyttää käynnistäneen koko tapahtumasarjan, vai miten siinä oikein kävikään.
Kaiken kaikkiaan esitys piti pihdeissään alusta loppuun.
Ritva Sorvali
