Petsamon kansan vaiettu kohtalo päivänvaloon
Virpi Vainio, Petsamon enkeli. WSOY 2026.
Petsamon enkeli kertoo Jäämeren ja Venäjän rajalla sijaitsevasta Suomen Petsamosta vuosilta 1937 ja 1939.
Kirjassa on kaksi osaa. Lyhyempi ensimmäinen osa alkaa toukokuusta 1937 ja on kuvattu pääasiassa kalanperkaaja Valeria Vedoroffin näkökulmasta. Valeria on tavannut miehen (Antti Salmisen), uskonut tämän suunnitelmiin yhteisestä elämästä etelässä, sanoutunut irti kalatehtaalta ja odottaessaan nyt turhaan Antin kirjeitä, huomaa olevansa raskaana.
Jo aiemmin Valerian ainoa perheenjäsen, isä, kalastaja ja ikonimaalari Dimitri Fedoroff, on pidätetty epäiltynä vakoilusta ja viety tutkittavaksi Kemiin. Valeria jää yksin asumaan pieneen mökkiin, talvi tekee tuloaan ja raskaus etenee. Kirja kertoo siitäkin, miten Petsamon naiset kovan paikan tullen auttavat toisiaan pysymään elämässä kiinni.
Toinen osa alkaa kesäkuusta 1939 ja on kuvattu enemmän poliisi Antti Teerikallion eli entisen Antti Salmisen näkökulmasta. Antti on käynyt Helsingissä poliisikoulun ja määrätty poliisiksi Petsamoon. Antti tapaa nyt poliisina uudelleen Valerian ja näkee tämän helmoissa veikeän vaaja parivuotiaan Aleksein.
Petsamo lienee 1930-luvun lopulla ollut Viipurin ohella yksi Suomen kansainvälisimpiä paikkoja. Siellä puhuttiin suomen ohella venäjää, Suomen ja Norjan lappalaisten kieliä, saamea, englantia ja mitä muuta lienee puhuttukaan. Poliittisen tilanteen kiristyessä Petsamon nikkeli kiinnosti monia maita.
Petsamo kiinnosti myös Suomen Etsivää keskuspoliisia, myöhemmin Valtiollista poliisia eli Valpoa. Valpolla näytti olleen jonkinlainen päähänpinttymä, että mitä köyhempi ja/tai mitä venäjänkielisempi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vakooja. Niinpä jopa yli 100 Petsamon kalastajaa ja muuta kansanmiestä rahdattiin Kemiin kuulusteluihin.
Tämä summittainen perheen elättäjien pidättäminen ja kuukausiksi ja jopa vuosiksi vangitseminen aiheutti suoranaisen hädän Petsamossa. Eikä tuota hätää suinkaan lieventänyt se, että sodanuhka läheni ja läheni eikä naisten ja lasten evakuoinnista ollut tietoakaan. Lapin maaherra Hillilää ei näyttänyt kansan evakuointi kiinnostavan.
Virpi Vainio on tehnyt todellisen kulttuuriteon, kun hän on nostanut Petsamon kansan vaietun kohtalon päivänvaloon. Dimitri Fedoroffin kuulusteluista on kirjassa tämän päiväkirja, jossa kuulusteltava kertoo kidutuksella, jalkapohjiin hakkaamalla, saadusta allekirjoituksesta, jossa hän tunnustaa valkoilleensa.
Petsamon enkeli on myös kasvi, jolla on tärkeä merkitys vakoilututkinnassa. Tämä kirja aloittaa Jäämeri-Suomesta kertovan Petsamo-sarjan.
Ritva Sorvali
