Uudenvuodenjuhlintaa Tulitikkutytön tunnelmissa
Brendan Milburn, Rachel Sheinkin ja Valeria Vigoda, Striking 12. Suomennos Jukka Virtanen ja Kristiina Drews, Ohjaus Neil Hardwick. Esitys Studio Pasilassa la 3.12.2011. Rooleissa: Veera Railio, Petrus Kähkönen ja Samuel Harjanne.
Kun Striking-esitys alkaa, yleisö ei todellakaan tiedä mitä tuleman pitää. Kolme nuorta seisoo lavalla, he soittavat, laulavat ja näyttelevät, he esittävät kappaleita peräkkäin. Jossain vaiheessa tarinaan alkaa tulla juoni. Käy ilmi että kyseessä on uudenvuodenilta ja sen jonkinlainen juhliminen. Kaverit soittelevat toisilleen että mitä tehdään.
Samuel Harjanteen esittämä tyyppi haluaa olla kotona ja lukea. Hänen käsiinsä osuu H.C. Andersenin satukirja ja satu Tulitikkutytöstä. Siinäkin on kyse uudenvuodenjuhlinnasta. Niinpä nuorten juhlintasuunnitelmat ja kuvaus tulitikkutytön tilanteesta alkavat mennä esityksessä lomittain, rinnakkain. Tyttö värjöttelee kadulla ja nuoret suunnittelevat omia menojaan.
Välillä molemmat tarinat katkaistaan kylmästi selittämällä yleisölle jotain tässä ja nyt. Eli sekin vähäinen juonentynkä, joka on saatu koottua kasaan, pannaan muutaman kerran poikki. Yleisö otetaan ikään kuin mukaan suunnittelemaan, miten nyt eteenpäin. Pääosin esitys kuitenkin koostuu noin 20 laulusta.
Aloin hahmottaa jotain esityksestä sen neljännen laulun aikana, kun Veera Railio piti myyntipuhetta valoistaan. Tuolloin päästiin sisälle tulitikkutytön teemaan. Valoa pimeyteen. Esityksen kaksi ensimmäistä laulua menivät tavallaan ohi, kun niiden yhteyttä kokonaisuuteen ei tajunnut.
Pääosin musisointi oli melko rajua ja kovaäänistäkin. Niinpä erinomaisina suvantoina koin muutamat laulut, joissa kuului vain laulajan ääni tai jotka olivat muuten rauhallisempia. Etenkin tulitikkutytön osuuksien olisin suonut olevan kautta linjan rauhallisempia. Tuolloin kontarasti nykynuorten menoon ja tulitikkutytön aikaan olisi korostunut vielä nähtyäkin paremmin.
Piristävää oli se, että kyseessä tosiaan oli uusi juttu josta ei tiennyt mitään. Erityisesti ihailin Petrus Kähkösen taitavaa moniroolisuutta ja innostunutta musisointia soittimiensa keskellä. Hänen Pieni rumpalinsa oli hyvä lopetus esitykselle.
Ritva Sorvali
