Työstä toiseen pienellä palkalla Kiinassa
Hy Anyan, Pikalähettinä Pekingissä. Gummerus 2026.
Pikalähettinä Pekingissä kirjan alaotsikko on Duunarielämää 2000-luvun Kiinassa. Siitä tämä kirja todellakin kertoo. Kirja on jaettu neljään osaan, joissa kussakin kuvataan erilaisia työpaikkoja ja töitä.
Pisin luku kuvaa pikalähetin työtä Pekingissä. Koska kyseessä on ainakin osittain ulkotyö, lähetti on sään armoilla, joten sateet ja tuulet, mutta etenkin talvinen pakkanen koettelevat. Lähetti näyttää olevan myös asiakkaiden armoilla, sillä asiakkaat voivat juoksuttaa tätä lähes mielin määrin.
Kiinassa työpäivät näyttävät venyvän vähintään kellon ympäri, ja työtä tehdään kuutena päivänä viikossa. Tulot saattavat jäädä minimaalisiksi, sillä työntekijä voi joutua korvaamaan palkastaan pakettien sisältöjä, tavaroiden rikkimenemisiä, kulkuneuvojen korjauksia.
Työntekijä pahoittaa monta kertaa mielensä ja hänen tekee mieli sanoa suorat sanat, mutta hänen pitää pitää mölyt mahassaan. Asiakas on aina oikeassa -oppi näyttää pätevän Kiinassakin. Vaikka työnantaja yrittää puolustaa työntekijäänsä valistusten edessä, asiakas näyttää pärjäävän paremmin.
Kirjan alkupuoli kuvasi liiankin yksityiskohtaisesti työtilanteita. Loppupuolella kirjailija alkoi avata itseään, ajatteluaan ja arvojaan. Häntä esimerkiksi ärsyttää se, että hän haluaa koko ajan miellyttää muita. Hän ei esimerkiksi kertonut esimiehille työkavereiden jatkuvasta varastelusta, koska ei halunnut ristiriitoja työpaikalle.
Kirjailija alkaa myös arvioida töiden merkitystä ja sitä, että kannattaako olla sellaisessa työssä, joka tuottaa vain roskaa. Lisäksi hän puhuu työntekijöiden välisistä kateuksista ja kilpailusta ja siitä, että tämän takia uudelle työntekijälle ei neuvota työpaikan käytäntöjä.
Kirjan lopulla kirjailija pohtii myös kirjoittamistaan, kertoo lukemistaan kirjoista ja niistä saamistaan ideoista. Näyttää siltä, että kirjailija on kirjoittanut pitkän aikaa nettiin ja lehtiin ennen esikoiskirjan julkaisemista.
Pikalähettinä Pekingissä antaa melkoisen läpileikkauksen nyky-Kiinan alemman tason työpaikoista, niiden työoloista, palkoista ja palkan riittämisestä vaatimattomaan asumiseen ja ruokaan. Alkupuoli oli tässä suhteessa liiankin yksityiskohtainen, mutta loppupuolella aloin paremmin päästä sisälle kirjailijan maailmaan.
Ritva Sorvali
