Poratako öljyä vai suojellako merta ja valaita?
Petra Rautiainen, Meren muisti. Otava 2022.
Meren muisti kuvaa Aapa-nimisen ruijalaisen naisen paluuta kotikyläänsä parinkymmenen maailmalla vietetyn vuoden jälkeen. Isoäiti ämmi on sairaalassa ja kuoleekin siellä. Aapalla on samalla meneillään dokumentinteko Norjan öljynporauksesta, johon hän haluaa houkutella haastateltavaksi kotikylänsä Henrikin.
Aapa vaikuttaa vihaiselta, äkkiväärältä, ja on ikään kuin piikit pystyssä joka suuntaan. Aapalla on käsittelemätön trauma äitinsä kuolemasta valaantutkimushankkeessa. Äiti kuoli jo Aapan ollessa lapsi.
Vähitellen selviää, että öljynporaus ja valaantutkimus sekä meriensuojelu eivät oikein sovi yhteen. Joissain tutkimuksissa on todettu, että öljynporaus heikentää valaiden kuuloa ja saa nämä käyttäytymään arvaamattomasti. Myöskään merien hyvinvoinnille öljynporaus ei tee hyvää.
Aapa on hyväpalkkaisessa työssä öljyfirmassa, ja hänen tehtävänsä on levittää öljyn ilosanomaa. Kuitenkin hän on koko nuoruutensa kalastanut ja valastanut ja elänyt meren ehdoilla. Johtuuko hänen vihaisuutensa tästä johtuvasta sisäisestä ristiriidasta?
Petra Rautiainen kuvaa Aapan oloa ja eloa kotikylässään, mutta katkaisee kotikylän kuvauksen jollain laivalla pidetyillä matkapäiväkirjoilla. Ovatko nämä päiväkirjat Aapan vai jonkun muun kirjoittamia, se ei minulle selvinnyt. Päiväkirjoissa puhutaan minusta ja sinusta. Keitä nämä ovat?
Varmaan kotikylän kuvauksella ja päiväkirjoilla on jokin yhteys, mutta sen olisi voinut selvemminkin ilmoittaa. Jotain selvyyttä olisin kaivannut myös Aapan ja Arvidin suhteeseen.
Mutta meri on ikään kuin tämän kirjan yksi henkilö. Se velloo kaikkialla, se hallitsee ja vallitsee ja muistaa. Meri ja kalansyönti, kalanhaju, merenhaju, meren äänet, jäiden helinä, linnut, luonto kaiken kaikkiaan on iso osa tätä kirjaa.
Ritva Sorvali
