Raiteiden ympärillä eletään ja kuollaan
Jari Järvelä, Raiteet. Tammi 2025.
Jari Järvelän uusin historiallinen romaani Raiteet pyörii kolmen tai oikeastaan neljän sukupolven ajan rautateiden ympärillä. Romaani on jaettu kolmeen osaan.
Ensimmäisessä osassa orpolapset Amanda ja Ilmari palkkautuvat radanrakennustöihin 1868. Amanda on tuolloin 12-vuotias, Ilmari hieman vanhempi. Lapsilla ei ole vaihtoehtoja. Vanhemmat ja koko muu perhe ovat kuolleet nälkään. Työstä saa kuitenkin päivittäin ruoka-annoksen.
Kirjan toisessa osassa Amandan pojantytär Amalia kulkee punaisten panssarijunassa ampujana keväällä 1918. Amalia kertoo minämuodossa, miten sota etenee panssarijuna kakkosessa. Juna kulkee Kouvolan seudulla, sekä Savonradalla että itä-länsisuunnassa. Amalialla on pieni Voitto-poika, jota Amanda-mummi hoitelee.
Kirjan kolmas osa sijoittuu kesään 1944 jonnekin Aunuksen suunnalle. Siellä on seisake, jota vartioimaan talvisodassa vammautunut Voitto määrätään. Tämän seisakkeen sivuraiteelle kuskataan tuolloin umpinainen junavaunu, jota ei saa lähestyä. Siellä sanotaan olevan aseita.
Pidin eniten tästä kirjan viimeisestä osasta. Siinä eletään jatkosodan loppuaikoja. Kaksi eri tavoin vammautunutta miestä, Voitto ja Hesekiel asuvat yksinäistä seisaketta ties missä. Hesekiel korjaa vanhaa veturia, Voitto kirjaa päivän tapahtumia ja hoitaa lennätintä. Vähitellen paljastuva umpivaunun sisältö on ikään kuin tihentymä sodan hulluudesta, ihmisen henkisestä kuolemasta.
Jari Järvelän kirjan kaikkien osien päähenkilöt kuuluvat samaan sukuun ja ovat orpoja. Onneksi on isomummi Amanda, joka hoitaa kaikki. Kirjan lopussa isomummi on 88-vuotias, ja kun uusi vauva ilmaantuu taloon, Amanda antaa ymmärtää, että lapsi hoidetaan, olkoon kenen hyvänsä, ystävän tai vihollisen.
Niinpä, kun talvisodassa vammautunut Voitto ottaa syliinsä pienen tyttövauvan, ”se kiertää salamannopeasti sormensa peukaloni ympärille ja ripustautuu kiinni”. Se on siinä ja sillä hyvä.
Kaikissa osissa korostuu se menemisen meininki, minkä rautatiet ja junat saavat aikaan. Ne ovat yhteys muualle, muiden ihmisten luo. Mutta niitä voidaan käyttää myös sotaan ja tuohoamiseen. Ne ovat väline ties mihin ja jopa ase. Ne voivat olla myös pelastusrengas, kuten Voiton pienelle ryhmälle, joka kolistelee sieltä jostain Suomen puolelle 1800-luvun veturilla.
Viimeisen osan umpivaunuepisodi tulee lähelle nykyaikana, jolloin vaunuista saattaa paljastua mitä tahansa.
Raiteet on hyvä rautatiehistoria.
Ritva Sorvali
