Isän kuvaus jää kesken
Anja Snellman, Kaikki minun isäni. Wsoy 2021.
Anja Snellman on kuvannut isäänsä jo aiemmassakin tuotannossaan, mutta nyt isä ja isän alkoholismi on pääroolissa. Tosin Snellman ei pysy koko ajan isässä ja tämän aikakaudessa vaan kuvaa tässä kirjassa myös omaa kirjailijan työtään, lähinnä kirjojen markkinointia. Hän käy kirjojensa luku- ja esittelytilaisuuksissa eri ryhmissä ja kuvailee näitä ryhmiä. Näissä jaksoissa Snellman luettelee melkoisen määrän muiden kirjailijoiden nimiä. En ymmärtänyt, miten lukupiirien kuvaukset ja kirjailijoiden nimet liittyivät isään.
Toinen isästä poikkeava tarina on Janin tarina. Jan on ollut kirjailijan ystävä jo kouluajoilta alkaen ja varmaan kolmasosa tämän kirjan sivuista kuvaa kirjailijan ja Janin ystävyyttä ja rakkauttakin. Miten tämäkään liittyy isään? Ehkä kuitenkin sillä tavalla, että Jan on yksi mieshahmo kirjan sivuilla. On muitakin mieshahmoja, mutta nämä muut ovat huomattavasti pienemmissä rooleissa.
Anja Snellmanin isä Ensio Kauranen on kuitenkin pääroolissa, vaikka ei valitettavasti kirjan ainoa aihe. Olisin toivonut, että Ensio olisi ollut ainoa aihe, sillä luin kiinnostuneimpana hänestä kertovat jaksot. Hän ei tämän kirjan mukaan ollut mikään ihanneisä, mutta hän oli ihminen, joka eli oman aikansa maailmassa, koki orpouden, sota-ajan, evakkouden ja ryssittelyn sotienjälkeisessä Suomessa. Hänellä oli omat ongelmansa, joista vähäisin ei liene ollut alkoholismi.
Kirjailija kuvaa Ensio Kaurasta valehtelijaksi, salakuljettajaksi, vaimonsa pettäjäksi, kodin ruokarahojen varastajaksi, kovaääniseksi huutajaksi, raivohulluksi kännikalaksi. Kirjailija myöntää monta kertaa toivoneensa isänsä kuolemaa. Kun isä oli matkoilla, saattoi kirjailija hengittää vapaasti ja kuvitella, että tällaista elämä olisi, jos isää ei olisi.
Kaikki minun isäni -kirjassa on muutama Ensio Kaurasen kirjoittama runo. Noista runoista paljastuu aivan erilainen mies, kuin mitä isä kirjailijan mukaan todellisuudessa oli. Ensio Kauranen kirjoittaa loppusointuisia runoja luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, kylmästä, johon kukat saavat sopeutua, haaveista, jotka kylmyys kangistaa.
Anja Snellman on kirjoittanut tähän kirjaan yhden runon isästään, runon nimi on Isän laulu. Tässä runossa kirjailija kiteyttää jotain sellaista, jota hieman tihkuu isän raadollisen kuvauksen lomasta joistain kirjan rivien väleistä. Isässä oli sittenkin jotain arvostettavaa, isän käyttäytymiseen löytyi joitain syitä, isän kaipuu Karjalaan esti häntä elämästä. Kun runo on vielä kirjoitettu karjalan murteella ja minämuodossa, se tuo isän lähelle, esimerkkinä yksi säkeistö:
Mie en koskaa oikee kottiutunt
tähän miun uutee kottii
ko miult jäi kaik muistotkii
sinne Terijoel ko mottii
Kaikki minun isäni -kirja jättää varsinaisen isän Ensio Kaurasen kuvauksen puolitiehen. Isän kuvauksen eteen työntyy niin paljon muuta sälää, että isästä sukeutuu lähinnä pintapuolinen juoppo, joka olisi ansainnut ympärilleen jotain muutakin.
Ritva Sorvali
