Välirauhan ajan Kuopio sinnittelee eteenpäin
Sirpa Kähkönen, Jään ja tulen kevät. Otava 2004.
Tulen ja jään kevät kuvaa välirauhan aikaa syksystä 1940 kesään 1941. Syksyllä 1940 vietetään itsenäisyyspäivää ja joulua. Talvella 1941 aletaan puhua kertausharjoituksista. Kirjan ihmiset seuraavat Euroopan tapahtumia, lähinnä Saksan vaatimuksia milloin mihinkin suuntaan. Jonkinlainen uhka leijuu ilmassa.
Keskiössä on Tuomen Lassin ja Annan perhe. Heillä on pienet kaksoset Otto ja Lilja, ja lisäksi Lassin äiti asuu heillä hoidettavana. Myös Lassin keski-ikäinen sisko Hilda asuu heillä. Tilaa on vähän, niinpä vinttiin on rakennettu makuusija Lassille, mutta talvisaikaan siellä on kylmä. Niinpä talvisin kaikki ahtautuvat pieneen asuntoon.
Puutetta on paitsi tilasta myös ruuasta, vaatteista, työstä, rahasta. Evakkona kortteliin muuttanut tarjoilija Helvi saa puhuttua Annalle työpaikan ravintola Tatrasta. Lassi on toipunut sotapainajaisistaan sen verran, että pystyy huolehtimaan lapsista ja äidistään sen aikaa, kun Anna on töissä. Myös Helvin tytär Mari auttaa lastenhoidossa.
Jään ja lumen kevät kuljettaa vuorotellen lukuisia tarinoita. Tuomen perheen lisäksi seurataan Selma Lehtivaaran surua poikansa kaatumisen johdosta sekä Selman uusia miessuhteita. Selman aviomies toimittaja Lehtivaara puuhaa omissa suhteissaan. Liikemies Ensio Mertanen viihtyy ravintola Tatrassa, hoitaa siellä afäärejään sekä muita suhteitaan.
Talossa, jossa Tuomen perhe asuu, asuu kourallinen muitakin työläisperheitä. Nämä auttavat toinen toisiaan ja samalla seuraavat toistensa asioita. Jos ravintola Tatrassa juhlii Kuopion ylempi luokka, niin Tuomen perheen asumassa vuokratalossa elää se alempi luokka.
Vaikka eletään rauhan aikaa, sodan uhka leijuu ilmassa. Ja koska puutetta on kaikesta, rauha ei tunnu rauhalta. Rauha on väliaikaista, kuten sille annettu nimikin tavallaan kuvaa, välirauha.
Ritva Sorvali
