Muistisairaan mielen maisemissa
Florian Zeller, Isä. Ohjaus Kimmo Lavaste. Isän roolissa Timo Kurittu. Esitys Anjalankosken teatterissa 18.3.2026.
Mikä on totta ja mikä jotain muuta? Tätä joutuu katsoja pohtimaan Anjalankosken teatterin Isä-näytelmän esityksessä.
Ohjaaja Kimmo Lavaste sanoo käsiohjelmassa, että ”Esityksen logiikka on muistisairaan ihmisen logiikkaa”. Niinpä katsojan pitäisi pystyä sukeltamaan Timo Kuritun esittämän Andrén mieleen.
Se että ollaan koko ajan ikään kuin veitsenterällä sen suhteen, että mitä on mikäkin, pitää katsojan vireänä. Koko ajan joutuu tulkitsemaan tilanteita tavallista intensiivisemmin, niinpä huomio on tiukasti näyttämön tapahtumissa.
Muistisairas isä yrittää itsekin ymmärtää, mitä oikein on tapahtumassa, missä hän on, mikä hänen ympärillään on muuttunut, onko hän kotonaan vai jossain muualla? Hän myös kuuntelee, mitä hänestä puhutaan, mitä tytär suunnittelee, mitä tämän miesystävä?
Sekä isä että yleisö ovat tavallaan samassa veneessä, kumpikaan ei tiedä missä mennään. Esityksestä on vaikea löytää pahiksia tai hyviksiä, kun ei tiedä, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Tämän ilmiön voi nykypäivänä laajentaa kuvaamaan muitakin elämän tilanteita.
Timo Kurittu isänä tekee vaikuttavan roolityön. Oikeastaan kaikki pyöriikin hänen roolinsa ympärillä, muut näyttelijät liikkuvat sekä todellisuudessa että mielikuvissa, miten milloinkin.
Samaistuessaan isän tilanteeseen kuka tahansa katsoja katsoo samalla omaan tulevaisuuteensa. Tätäkö se on, sinun asioistasi puhutaan muissa huoneissa, sinua viedään uusiin paikkoihin, etkä sinä voi mitään? Ja onko tälle tilanteelle vaihtoehtoa?
Ritva Sorvali
