Populaarimusiikin pikakertaus murhien ja Pirunpolskan ryydittämänä
Risto Malin, Pirunpolska. Reuna 2026.
Risto Malinin Pirunpolska vaeltaa sekä ajassa että paikallisesti laajalla kaarella. Ajassa lähdetään jo 1920-luvulta ja edetään näihin päiviin. Paikallisesti alueena on oikeastaan ainakin koko Kaakkois-Suomi ja Helsingin seutu.
Lähes kaikki henkilöt ovat jollain lailla musiikin kanssa tekemisissä. Nykyhetkessä toimittaja Vilmalotta Henriksson on hänkin sotkeutunut musiikkiin, sillä hän on tekemässä historiikkia kymenlaaksolaisesta populaarimusiikista. Lisäksi hän on yhden yhtyeen tiedottaja.
Kirja alkaa talvisodan rintamalta, jossa kaatuu ainakin kaksi merkittävää kymenlaaksolaista muusikkoa. Kolmas herää sotasairaalassa ja huomaa vähitellen, että hänen lompakostaan on hävinnyt ennen sotaa sävelletyn kappaleen sanat ja nuotit. Päästyään jaloilleen hän kuulee, että kappaletta soittaa tietty yhtye omanaan. Tästä alkaa läpi kirjan kulkeva murhaava koston kierre.
Risto Malin kuljettaa kirjassaan lukuisia yhtyeitä ja muusikoita läpi 1900-luvun loppupuolen. Yhtyeet kiertävät eri tapahtumissa, lavoilla, työväentaloilla, harjoittelevat, etsivät ohjelmistoa ja välillä myös uusia soittajia ja laulajia. Paljolti mennään suvuittain, isoisät, isät ja pojat soittavat osittain samoissa kokoonpanoissa.
Talvisodasta alkanut kostonkierre ryydittää kirjaa omalta osaltaan. Tosin puolivälissä kirjaa tähän teemaan tulee turhan pitkä paussi, ikään kuin se olisi unohtunut kirjoittajalta. Onneksi kirjan lopulla päästään taas tähänkin teemaan kiinni, jolloin selviää, että onhan tämä teema oikeastaan ollut koko ajan mukana, lukija vain ei ole sen mukana oloa tajunnut.
Pirunpolska koostuu faktasta ja fiktiosta. Monet yhtyeiden nimet ja esiintyjät ovat tunnettuja tapauksia, osa kirjan henkilöistä on kirjailijan luomuksia. Tapahtumapaikat ovat ainakin pääosin oikeita, mutta itse tapahtumat kirjailijan keksintöä.
Kirjan alussa on luettelo käsitellyistä yhtyeistä ja kirjassa esiintyvistä henkilöistä, joita on melkoinen määrä. Ja vaikka en ole minkään alan musiikin tietäjä/tuntija, kirja ei tuntunut nimien suhteen raskaalta. Tämä johtunee siitä, että Risto Malin kuljettaa tarinaa eteenpäin rennolla tyylillä ja osittain myös huumorilla.
Siitä että murhien, yhteydessä kuullaan aina keskeisen yhtyeen tunnussävel Pirunpolska, pitäisi oivaltavan lukijan ymmärtää, että murhaajaa ei tarvitse kovin kaukaa etsiä.
Ritva Sorvali
