Kuntala etsii itseään
Kuntala. Käsikirjoitus Timo Lehmusmetsä. Ohjaus Markku Kekki. Kantaesitys Kuusankosken teatterissa 30.10.2014.
Kuntala pohtii perhenäytelmän keinoin Kouvolan kaupungin ristiriitoja. Kuntalan perheeseen pakkoliitetään molemman puolen elossa olevat isovanhemmat ja osin kuolleitakin ja lisävahvistusta saadaan lastenkodista sekä maahanmuuttajista.
Kasvavan perheen kulut tietenkin kasvavat, mutta kukaan ei haluaisi osallistua yhteisiin menoihin. Yhteisen jääkaapin ovi käy tiuhaan ja yhteisessä lämmössä on mukava venytellä, mutta laskujen maksajiksi ei ole tunkua.
Näytelmän idea on mitä parhain ja ajankohtaisin. Toteutus kuitenkin vasta etsii itseään kuten hankkeen esikuva Kouvolan kaupunkikin. Esitys parodioi Kouvolaa, mutta parodioiko se myös itseään. Vai onko kyseessä vielä monitasoisempi etsintä kuin mitä kerta näkemällä hoksaa?
Esityksen tyylilaji muistuttaa kesäteatterinäytelmän sanailua, paikoin se muistuttaa lastennäytelmää tai nuorisonäytelmää tai vanhainkodin kuvaelmaa. Kaiken kaikkiaan tyylilajin suhteen esityksen tekijät ovat varmaan olleet melko paljon kompassi kädessä.
Alun katolle sijoitettu leikkikohtaus oli turha ja liian osoitteleva. Kun päästiin perheen olohuoneeseen, tarina alkoi paremmin kulkea. Kävi myös ilmi, että näyttelijöiden etsinnässäkin oli tehty yhteistyötä, eri kaupunginosien parhaat voimat olivat liikkeellä. Näyttelijöiden suhteen ei ole mitään huomauttamista, kaikki hoitivat roolinsa kunnialla.
Mutta poliittinen parodia ei liene helpoin lajityyppi. Monet ovat onnistuneet kabareen tai nopean farssin keinoilla kertomaan jotain, josta katsojat oivaltavat mitä oivaltavat. Ongelma lieneekin juuri siinä mitä kerrotaan ja mitä jätetään katsojan oivallettavaksi. Tämän suhteen Kuntala vielä etsii linjaansa.
Ritva Sorvali
