Matka äidin ja suvun elämään
Sirpa Kähkönen, 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. Siltala 2023. Finlandiavoittaja 2023.
Sirpa Kähkösen finlandiavoittaja 36 uurnaa on tutkimusmatka kohti äitiä. Nyt kun äiti on kuollut, voi tätä lähestyä rohkeammin, avoimemmin. Erityisesti äidin nuoruuden päiväkirjat nostavat esiin äidin elämän sen puolen, josta tytär ei ole aiemmin paljon tiennytkään.
Läpi kirjan tihkuu viesti, että suhde äitiin on ollut vähintäänkin ristiriitainen. Äiti on ollut arvaamaton, lyhytjännitteinen, alkoholisti, epäluotettava. Miksi äiti on ollut tällainen, se rupeaa tytärtä kiinnostamaan. Niinpä hän lukee äidin nuoruuden päiväkirjoja ja käy muutenkin läpi äidin elämänhistoriaa.
Yhtenä virstanpylväänä äidin elämänhistoriassa on liikenneonnettomuus, jossa äiti melkein kuoli. Äiti oli yksi pahimmin loukkaantuneista vuonna 1957 Lohjalla sattuneessa linja-auton ja junan yhteentörmäyksessä. Äiti selvisi onnettomuudesta, mutta todennäköisesti hänelle jäi sellaisia vammoja, jotka vaikuttivat koko hänen loppuelämäänsä.
Samalla kun kirjassa avautuu äidin historia, avautuu myös koko suvun historia, koko 1900-luvun historia. Äiti ei ole elänyt tyhjiössä vaan on syntynyt tiettyyn sukuun tiettynä aikana, sota-aikana 1941. Suvussa on kommunistitaustaa, miehet ovat olleet vankileireillä ja vankiloissa, loikanneet Neuvostoliittoonkin.
Perheen on pitänyt olla varpaisillaan. Kun oveen koputetaan, siellä voi olla mitä vain. Politiikkaa puhuneiden miesten vastapainona ovat, naiset, mummot. Näyttää siltä, että vasta mummona nainen kasvaa lasta rakastavaksi olennoksi. Samoin isä osaa vasta vaarina leikkiä lapsen kanssa ja pitää tätä hyvänä.
Niinpä Sirpa Kähkönen kokee, että hänellä on ollut hyvä lapsuus mummojen ja vaarin ansiosta. Hänen äidilleen nuo samat ihmiset olivat olleet karumpia, ankeampia, tylympiä ja kitsaampia hellyydenosoituksissaan. Kaiken tämän ymmärtäessään kirjailija alkaa ymmärtää äitiään ja tämän käytöstä häntä itseään kohtaan.
Kun 36 uurnaa rupeaa tutkimaan syitä tapahtumiin, kirjasta ei tule esimerkiksi alkoholismilla mässäilyä vaan tietyn ihmisen kokonaiskuva. Kaikkeen on syynsä, eikä ihminen voi kaikkea itse päättää. Ihminen on niin monikerroksinen, että meistä jokaisesta löytyy tarinaa moneen lähtöön. Kirjailija voi valita näkökulmat ja painotukset.
Sirpa Kähkönen kuvaa äitinsä tarinaa ikään kuin kuolleiden kautta. Hän kutsuu edelliset sukupolvet keskustelemaan kanssaan siitä, mitä oikein tapahtui. Hän kuvaa lapsuutensa tärkeitä paikkoja, koteja, katuja, Kuopiota viime vuosisadalla. Hän menee noihin paikkoihin ja alkaa elää tuolloista elämää ihmistensä kanssa.
Tuonen tytti on ikään kuin yksi henkilö muiden joukossa. Hän kirjaa tapahtumat. Välillä hän on hyvinkin vahvasti läsnä, välillä unohtuu jonnekin taaemmaksi. Onko Tuonen tytti muistutus siitä, että kuolema on koko ajan keskellämme?
Kirjan lopulla eri sukupolvien tytöt leikkivät yhdessä heidän ensimmäisessä kodissaan. Sirpa-tyttönen kutsuu äitinsä Riitta-tyttösen keittiöön, ja siellä he hääräävät yhdessä pienet esiliinat edessään. Eli vaikka 36 uurnaa on elämäntarina, siinä on myös kuvitteellisia jaksoja. Mielikuvitusta on tarvittu myös faktatietojen yhdistelyyn ja tulkintaan niiltä ajoilta, joista kirjailija itse ei muista mitään.
Kirjan kannessa on punaiseen kellomekkoon pukeutunut nuori nainen korkokengissä. Mekossa ja päässä on viiruja, nainen on ikään kuin rikottu. Hänen kainalossaan ja lantiollaan on numero 36. Hän on kooste ainakin 36 sukulaisesta, esi-isästä, esiäidistä. Alaotsikko Väärässä olemisen historia kertonee, että kaikki sukupolvet ovat tehneet virheitä.
36 uurnaa on eriomainen läpivalaisu äidin ja tyttären suhteesta, jossa kaikki ei aina ole ollut kohdallaan.
Ritva Sorvali
