Kiitos Pirkko Mölsälle kirjoituksesta ”Minne katosivat kodinhoitajat?” Minne todellakin? Sillä tässä oli ammattikunta, joka tuli kotiin silloin, kun hätä oli suurin. Kodinhoitaja tuli, kun äiti oli sairaana tai lapsivuoteessa tai jotain muuta vakavaa tapahtumassa.
Kun kodinhoitaja astui kynnyksen yli, hän loi heti yleissilmäyksen huusholliin. Hän saattoi kysyä äidiltä ja lapsilta, onko nälkä. Jos oli, hän tutki kaapit ja aloitti ruuanlaiton. Samalla hän jututti äitiä, kysyi tarkemmin, miten tämä voi, missä mitäkin oli ja mikä tämän mielestä oli kiireisintä. Sen mukaan työt jatkuivat.
Navetassa saattoi olla lehmä, pari lammasta ja sika. Aamuin illoin kodinhoitaja suunnisti navettaan ja hoiti navettatyöt. Jos leipä oli loppumaisillaan, kodinhoitaja laittoi taikinan nousemaan. Jos pyykkivuori pursusi, mentiin pyykille. Ja siivousta riitti tietenkin kaiken aikaa.
Koin lapsena kodinhoitajan meillä olon suorastaan juhlana. Ruoka oli herkullista, koti oli siisti, äiti oli iloisempi ja alkoi toipua. Pikkuveljetkin tottelivat kodinhoitajaa. Mihin tämä mahtava ammattikunta todellakin katosi?
Ritva Sorvali
