Pajtim Statovci, Lehmä synnyttää yöllä. Otava 2024. Finlandia-voittaja 2024.
Pajtim Statovci kuvaa uusimmassa kirjassaan elämää 1990-luvun lopulla ja nykyaikana. Molemmissa ajoissa hän kuvaa elämää sekä Balkanilla että Suomessa. 1990-luvun lopun kuvaukset on kerrottu noin 9-vuotiaan pojan näkökulmasta. Nykyaikaa havainnoi aikuinen kirjailija.
Päähenkilön perhe on paennut Balkanin sotaa 1990-luvun alussa Suomeen. Lapset ovat käyneet suomalaista koulua, äiti hoitanut perhettä. Isällä on ollut epämääräisiä bisneksiä siellä täällä. Suurin osa kirjasta kuvaa tapahtumia Kosovossa 1990-luvun lopulla. Päähenkilön äidillä on siellä suuri suku, jonka luona perhe käy lomalla kesäisin.
Pojan isoisällä on maatila. Hänellä on navetassa lehmä, josta poika kiinnostuu ja jonka olemiseen poika samaistuu. Poika suree lehmän suruja, tuntee nahoissaan lehmän tuskan, samaistuu lehmän kohtaloon. Mutta mitä kirjailija tällä runsaalla lehmän kuvauksella haluaa sanoa? Mitä kaikkea lehmä symboloi?
Tällä maatilalla pojalla on toinenkin ystävä, kimeeri. Kimeeri on kolmipäinen otus, joka asuu jossain ullakolla ja keskustelee pojan kanssa. Oikeastaan kimeeri löytyy metsästä, jonne poika harmissaan kävelee. Isoäidin kuoleman jälkeen isoisä nimittäin valitsee nukkumakaverikseen jonkun lapsista, yhden kerrallaan ja kun poikaa ei valita kovin pian, hän kävelee harmissaan metsään ja löytää kimeerin. Kimeeri esiintyy kirjassa useamman kerran, joten se kannattelee jotain teemaa, mutta mikä se on.
Vaikka suurin osa kirjasta näyttäisi kuvaavan 1990-luvun Kosovoa, kirjailija liikkuu vapaasti lukujen sisällä nykyhetkeen ja taas 1990-luvulle. Kirjailija haluaa kuvata synnyinmaansa köyhyyden, mutta myös ihmisten alkukantaisuuden, röyhkeyden, kateellisuuden, ahneuden, katkeruuden sellaisena kuin hän ne kokee. Joten synnyinmaa näyttäytyy sellaisena maana, josta pitikin lähteä pois.
Mutta ei maahanmuuttajien koulunkäynti Suomessa ollut sekään kaikilta osin ongelmatonta. Perheen lapset ovat esimerkiksi menneet porukalla kouluun yhtä matkaa, jotta heidän kimppuunsa ei olisi käyty. Toiset ovat joutuneet odottamaan koulussa tuntitolkulla opetuksen alkua, mutta se on ollut pienempi paha kuin joutua koulumatkalla hakatuksi.
Myös perheen sisäinen turvallisuus on ollut hakusessa. Isä on lyönyt sekä äitiä että lapsia. Niinpä perhe on pystynyt elämään parhaiten silloin, kun isä on ollut matkoilla bisneksiään hoitamassa. Tuolloin äitikin on vapautunut ikään kuin vankilasta elämään normaalia suomalaisen naisen elämää.
Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä kuvaa suomalaisen maahanmuuttajaperheen elämää läheltä ja kaunistelematta. Ihmiset ovat kovia ja kylmiä, vahingoniloisia, pahansuopia. Niin Kosovossa kuin Suomessakin. Kirjan kuvaamalle pojalle kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat nousseet pelastusrenkaaksi. Ne ovat olleet tie toisenlaiseen maailmaan.
Eräänlainen turvasatama on myös äiti. Äiti hössöttää ja komentaa aikuista miestä kuin pikkupoikaa, mutta äiti myös hätistelee hyväksikäyttäjät ja pahoinpitelijät kauemmaksi. Kun äiti avaa sanaisen arkkunsa, tilanteet rauhoittuvat. Äiti on sietänyt vuosikausia miehensä pahoinpitelyä, mutta nyt leskenä ja vanhana naisena hänen silmilleen ei hypitä.
Ritva Sorvali
