Sampo Terho, Stalingradin viemärit.
Sampo Terho kuvaa Hitlerin valtaannousua vuodesta 1928-1933 ja vallassaoloa vuoteen 1943 asti. Terho kuvaa kahta veljestä Valteria ja Werneriä. Veljekset ovat syntyneet pienessä maalaistalossa ja aikuistuttuaan muuttavat Berliiniin vuonna 1928. Siellä he tutustuvat ihmisiin, jotka kannattavat kansallissosialismia. Valter menee heti mukaan tähän aatteeseen ja Wernerkin pikkuhiljaa, etenkin kun muuten ei näytä ura urkenevan.
Kirjan toinen taso elää talvea 1943 Stalingradin viemäreissä. Siellä Valter piileskelee pienen joukkoyksikkönsä kanssa. Joukko kyyhöttää milloin missäkin kolossa ja yrittää löytää syötävää, pysyä lämpimänä ja samalla saada selkoa mitä yläpuolella tapahtuu. Ovatko kaikki saksalaiset jo antautuneet venäläisille vai piileekö jossain vielä taistelevia yksikköjä. Tämä Stalingradin taso kulkee pieninä välähdyksinä pitkin kirjaa.
Pääpaino on kuitenkin Berliinissä ja valtataistelun kuvioissa. Terho kuvaa erittäin hyvin Wernerin näkökulmasta sisältä päin kansallissosialismin valtaannousua. Se tapahtuu hitaasti, pala kerrallaan, monien vaalien avulla ja monien vaalitaistelujen tuloksena. Kaikessa viestinnässä ja mainonnassa näytti pätevän se sääntö, että siteeksi pitää olla totta, mutta muuten saa puhua mitä vain.
Hitlerin yksi pääviesti oli, että Saksaa oli nöyryytetty Versaillesin rauhassa ja että se pitää kostaa. Kaikkiin vastoinkäymisiin löytyy syyllinen ulkopuolelta ja useimmiten tuo syyllinen on juutalainen. Vihainen asenne, kärjekkäät väitteet, valheet, syytökset, kateus ja katkeruus pontimena, näillä pääsee jo pitkälle. Ja kun tämäntyyppiseen mainontaan vielä lisää kovat katuotteet, vastustajat saadaan hiljaisiksi.
Kuvatut veljekset toimivat asian hyväksi eri tasoilla. Valter kulkee katujengien mukana ja Werner lehtimiehenä etenee kirjoittamalla ja mainostamalla aatetta. Molemmat kohoavat tahoillaan. Valter komentanee sotien alettua yhä suurempia yksiköitä ja Werner nousee propagandaministeri Goebbelsin avustajana valtiosihteerin virkaan. Valter lienee loppuun asti uskollinen aatteelle, mutta Werner epäilee tämän tästä, että mihin oikein ollaan menossa.
Sampo Terho kuvaa ansiokkaasti, miten pitkälle pääsee osittaisilla totuuksilla ja vetoamalla ihmisten katkeruuteen ja kaunaan. Ja kun katkeruuden aiheuttajaksi löytyy sopiva syyllinen, sen kimppuun on helppo porukalla hyökätä. Yhtenä pontimena on myös palauttaa Saksan muinainen suuruus, mikä se sitten lienee ollutkaan.
Toivottavasti Hitlerin nousun ja tuhon tutkiminen ja esillä pitäminen auttaa nykyaikaa päätymästä samaan. Meillä on sekä lännessä että idässä johtaja, joka haluaa palauttaa maansa suuruuden, ja joudumme pohtimaan miten näiden tavoitteiden kanssa osaamme suunnistaa.
Ritva Sorvali
