Salla Vuorikoski, Poikkeuksellinen pääministeri Salla Marin. WSOY 2024.
Tutkiva toimittaja Salla Vuorikoski kuvaa Salla Marinin nuoruutta, aikaa pääministerinä ja maailmalla kiertävää puhujaa sen jälkeen. Yli puolet kirjasta keskittyy pääministeriaikaan.
Kirjaan on haastateltu 75 ihmistä. Suurin osa on antanut haastattelun nimettömänä tyyliin hallituksen ministeri, virkamies, avustaja, toimittaja. Kaikki haastatellut ovat olleet jossain suhteessa Mariniin ja seuranneet hänen elämäänsä läheltä. Joitakuita on haastateltu useampaan kertaan, toisia taas vain lyhyesti vaikkapa puhelimessa.
Sanna Marin ei itse ole antanut haastattelua tätä kirjaa varten. Häntä on kuitenkin haastateltu melkoisesti eri lehtiin ja ohjelmiin, joten hänen omakin äänensä tulee sitä kautta esille. Kirjan tekijän yksi suuri lähdeaineisto onkin lehdistö, televisio-ohjelmat, arkistot ja netin eri alustat. Kirjan lopulla on 17-sivuinen viiteluettelo.
Koska kirjan nimi on Poikkeuksellinen pääministeri, tekijä on halunnut tutkia, mistä tällainen nuori nainen on putkahtanut Suomen politiikkaan. Oliko Sanna Marinin lapsuudessa tai nuoruudessa Tampereen suunnalla jotain sellaista, mikä selittäisi tämän ilmiön? Ikään kuin ei olisi. Ainoa tavallisuudesta poikkeava asia lienee se, että hän eli sateenkaariperheessä.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Sanna Marin on ollut innokas opiskelija viimeistään lukioajoista alkaen. Politiikkaan hän ajautui jo opiskeluaikoina ja otti sen heti tosissaan. Ikään kuin opiskelu ja politiikka olisivat täyttäneet nuoruuden niin täysin, että aikaa esimerkiksi juhlintaan ei olisi ollut. Ja kun hän jo 18-vuotiaana tutustui pitkäaikaiseen miesystäväänsä, siirtyminen lapsuudenkodista omaan yhteiseen kotiin sujui luontevasti.
Poikkeuksellinen pääministeri sisältää paljon tuttuja asioita, etenkin tuttuja kohuja kuten aamiaiskohu, biletyskohut, pukeutumiskohut. Kirjan tekijällä on kuitenkin oma tutkiva näkökulmansa näihin kaikkiin, ja hän löytää niihin uusia näkökulmia. Tekijä on myös yrittänyt nähdä, milloin Sanna Marin muuttui, milloin hän mahdollisesti kyynistyi, muuttui kovemmaksi, otti etäisyyttä esimerkiksi toimittajiin.
Sanna Marin näyttää oppineen kantapään kautta, että pitää pitää etäisyyttä. Kaikkia ei voi päästää lähelleen. Kaikkiin ei voi luottaa. Jossain vaiheessa hän ilmeisesti alkoi nähdä monet tahot ikään kuin vihamielisinä ja valmiina käymään kimppuun. Monet kohut ja muut uutiset otettiin maailmalla vastaan paljon myönteisemmin kuin Suomessa. Tästäkö johtui se, että hän pääministeriyden jälkeen lähti maailmalle?
Kirjan tekijä Salla Vuorikoski näyttää eri haastatteluista saaneen selville ainakin sen, että Sanna Marin oli asiajohtaja ei niinkään ihmisten johtaja. Marin suhtautui asioiden ajamiseen kärsivällisesti, kuunteli mielipiteitä ja odotti. Mutta häneltä ikään kuin puuttui kyky olla luonteva ihmisten kanssa vai oliko se kyky hävinnyt kovien kokemusten myötä.
Mielestäni Salla Vuorikoski on tehnyt hyvän kirjan. Hän ei mielistele tutkimuskohdettaan mutta ei myöskään halua lyödä tätä kuin vierasta sikaa. Hän yrittää ymmärtää tilanteita ja mennä välillä myös Sanna Marinin nahkoihin ja kokea, miltä tästä noissa tilanteissa on mahdollisesti tuntunut.
Kirjan viimeinen luku on nimeltään Mitä Sannalle tapahtui? Luvussa pohditaan sitä, mihin katosi se nuori nainen, joka lähti politiikkaan ympäristöasiat kärkenä ja lentää nyt jatkuvasti maasta toiseen? Mikä ajaa häntä edelleen suurille estraadeille ja saa lähettämään jatkuvasti itsestään poseerauskuvia maailmalle?
”Poikkeksellinen pääministeri kertoo naisesta, joka muutti instituutiota – ja jota instituutio muutti.” Kirjan mukaan Sanna Marin toi jotain uutta politiikkaan, mutta ei hän itsekään tämän kaiken jälkeen ole enää sama Sanna Marin.
Ritva Sorvali
