Sisko Savonlahti, Kai minä halusin tätä. Gummerus 2021.
Mietin, mitä Sisko Savonlahden 36-vuotias päähenkilö oikein haluaa. Hän ostelee tavaraa sieltä täältä, hän käy yökerhoissa, hän löytää itselleen yhä uusia miesystäviä. Hän ei ole tyytyväinen itseensä vaan yrittää koko ajan parantaa ulkonäköään. Hän matkustelee pitkin Eurooppaa, hän juo milloin mitäkin. Kirjan puolivälissä hän ottaa koiran.
Hän tekee kahta osa-aikaista työtä ja elää melko pienellä rahalla. Tosin hän asuu isänsä omistamassa kaksiossa ja maksaa siitä vain pientä vuokraa. Lisäksi vanhemmat auttavat häntä raha-asioissa, jos tulee ongelmia. Mutta mihin saisi kaiken tavaramäärän mahtumaan, etenkin kun sitä tulee koko ajan lisää? Ja etenkin kun miesystävä kantaa sisään myös omat tavaransa.
Muutaman kerran henkilö soittaa 97-vuotiaalle mummolleen. Mummo vastaa aina ja vaikuttaa tyytyväiseltä, tavalliselta ihmiseltä. Mutta henkilöllämme ei ole aikaa tai halua mennä häntä katsomaan, vaikka ei ole paljon muutakaan tekemistä.
Kirjan nimi ”Kai minä halusin tätä” tarkoittanee sitä, että henkilö ei oikein tiedä mitä haluaa. Kirjan päähenkilö on kuitenkin opiskellut ylioppilaaksi ja käynyt ammattikorkean. Hänellä on tavallaan edellytykset pärjätä nykymaailmassa. Mutta miksi hän vaikuttaa vain haahuilevan? Miksi hänellä ei oikein tunnu olevan päämäärää elämälleen?
Onko Sisko Savonlahden kuvaama nainen tyypillinen nykyajan ihminen? Tavaraa, tavaraa, kokemuksia, kokemuksia, minulle kaikenlaista uutta jatkuvasti, jatkuvasti. Posti tuo paketteja milloin mistäkin, ja toiselta puolelta maapalloa tullut tavara lentää roskikseen.
Kirja pohtii tärkeää kysymystä, mistä suunta elämälle?
Ritva Sorvali
