Risto Malin, Kylmä kuin Kymi. Reuna 2023.
Risto Malinin toisen dekkarin Kylmä kuin Kymi kannessa henkilö lentää Kymijokeen. Taustalla punertavat vanhan tehdasrakennuksen tiiliseinät.
Tästä kirjassa on kyse, Kymijokeen hukkumisista ja joenvarren tehtaista. Niinpä kirjan tutkijakaksikko Joni ja Jonna ryhtyvät tutkimaan jokikuolemia. Onko asialla tehtaiden lopettamisesta ja niiden jälkeisistä tapahtumista kostoa vannonut Jouko eli Jokkeri vai mistä on kyse?
Risto Malin pysyy tässä kirjassa koko ajan 2000-luvulla, vaikka tuon ajan sisällä liikutaan vilkkaasti eteen ja taakse. Voikkaan tehtaan lopetus 2006 ja Myllykosken lopetus 2011 luovat taustaa tapahtumille. Päähenkilöiden vanhemmat ovat olleet tehtaissa töissä ja saaneet lopputilit.
Tehtaasta lempatuilla on monenlaisia kohtaloita. Alko, joki, uusi työpaikka, yrittäjyys. Jonnan ystävä Kirsi perustaa Tiinan kanssa hoivayrityksen kierrätettyään ja kartutettuaan rahoja ensin hoivajätillä ja ties missä. Naiset kuoriutuvat kuitenkin pikapikaa miljonääreiksi.
Huomattavasti isompi miljonääri kirjoittaa kirjassa kursivoitua tekstiä rahanteostaan. Kirjailija avaa esipuheessa tämän henkilön taustaa toteamalla, että PJ:llä on biofiktiivisiä piirteitä, mutta tämän ajatukset ovat kirjailijan keksimiä. Moni lukija tunnistanee PJ:n.
Tutkijamme Joni ja Jonna pähkäilevät päänsä puhki, että onko Jokkeri jokikuolemien taustalla, ja että missä tämä kaiken kaikkiaan on ja ketä uhkaa seuraavaksi. Voikkaan kouluaikainen porukka perataan moneen kertaan, että olisiko siellä Jokkerille rikostovereita.
Loppupuolella kirja alkoi hieman polkea paikallaan, kun ei päästä eteen eikä taakse. UPM:n yhtiökokousta ei koronan takia voitu järjestää moneen vuoteen kuin etänä eikä johtajien joukkokostoon näin tarjoutunut luontevaa tilaisuutta. Kun sellainen lopulta tarjoutui, kirja heräsi taas eloon.
Ehkä olisi kannattanut pysyä pelkästään Kymijoen kuolemissa, pieni harha-askel muiden tehtaiden vesille tuntui turhalta. Liikenne Kouvolan ja Helsingin välillä oli sen verran vilkasta, että se olisi riittänyt tähän kirjaan.
Lopussa palaset loksahtelevat paikoilleen, näinhän se meni. Ja kaikki keskeiset henkilöt olivat mukana kuvioissa alusta loppuun, kuten kunnon dekkarissa pitääkin. Hyvä niin.
Ritva Sorvali
