Venäläinen nainen haluaa rakkauden avulla ylemmäksi yhteiskunnassa
Anton Tshehov, Venäläistä rakkautta. Kustannusosakeyhtiö Kirjan kirjapaino. Helsinki 1929.
Anton Tshehovin kirjassa Venäläistä rakkautta on seitsemän novellia, jotka kuvaavat pääasiassa venäläisiä naisia, näiden rakkaudenkaipuuta.
Oikeastaan ensimmäinen novelli Arvoituksellinen luonne kertoo tiivistetysti paljon kirjan kuvaamista naisista. Novellissa nainen istuu junavaunussa ja kertoo vastapäätä istuvalle virkamiehelle onnettomasta elämästään, köyhästä taustastaan, miehensä kuolemasta, vapaudestaan, onnen kaipuustaan, jota Toinen rikas ukko on tulossa lievittämään.
Useimmilla novellien kuvaamilla naisilla ei näytä olevan muuta tekemistä kuin koristella itseään, kulkea kutsuilta kutsuille, viehättää mahdollisimman montaa miestä ja surkutella tilannettaan.
Montaa Tshehovin kuvaamaa henkilöä, erityisesti naista, näyttää riivaavan ajatus siitä, että kuka hän oikein on, ei ainakaan tavallinen tusinaihminen vaan jotain erityistä. Niinpä, jos hän joutuu vaikkapa naimisiin tavallisen oloisen miehen kanssa, hän on koko ajan tyytymätön ja etsii jotain suurempaa ja hienompaa. Hän unelmoi tanssiaisista, kilpa-ajoista, salongeista, kreiveistä ja ruhtinaista.
Tavoitellessaan näitä unelmiaan nainen tuhlaa miehensä hankkimaa omaisuutta ylellisellä elämällään, jatkuvilla matkoillaan, uusilla puvuillaan ja jopa hienoilla miesystävillään. Näillä vaatimuksillaan nainen saattaa ajaa joko miehensä tai ihailijansa taloudelliseen perikatoon.
Novellissa Vera tilanne on erilainen. Siinä Vera-niminen nuori nainen rakastuu kylässä kesää viettävään nuoreen mieheen ja tunnustaa tälle tunteensa ennen tämän pois lähtöä. Mies pelästyy ja loittonee tytöstä. Mies ei osaa tai halua sitoutua, vaikka on jo 30-vuotias. Mies torjuu Veran kosinnan.
Taudinpuuskassa kuvataan kolmea nuortamiestä, jotka lähtevät kiertämään kaupungin ilotaloja. Yksi näistä, lakia opiskeleva Vasiljev, ei hyväksy heidän illanviettoaan vaan pysyttelee osin ulkona taloista. Vasiljev näkee ilotalot naisten hyväksikäyttönä ja kokee moraalista ahdistusta tästä asiasta. Hän jopa sairastuu tästä tunteesta.
Mutta useimmat kuvaukset naisista kuvaavat näiden jatkuvaa tyytymättömyyttä ja onnen metsästystä hinnalla millä hyvänsä. Näissä tapauksissa kyse oli keskiluokan tai ylemmän keskiluokan toimettomista naisista, joiden ainoa elämänsisältö näyttää olevan yrittää kavuta yhteiskunnassa ylemmälle tasolle.
Ritva Sorvali
