Ann-Christin, Antell, Puuvillatehtaan joulutarinat. Gummerus 2024.
Puuvillatehtaan joulutarinat kuvaa kolmea joulua, joulua vuonna 1865, vuonna 1896 ja vuonna 1939.
Ensimmäinen joulu vietetään Naantalissa 1865. Kuvatun talon emäntä Loviisa odottaa merillä kulkevaa miestään Wilhelmiä jouluksi kotiin. Loviisa käy rouvashenkilöiden riennoissa, mutta elelee muuten paljon yksikseen vanhan palvelijansa kanssa. Loviisa yrittää auttaa lähistöllä asuvaa yksinhuoltajaäitiä, jota muut rouvat paheksuvat.
Kun Wilhelm tulee, taloon tulee elämää monella tapaa. Mies tuo mukanaan apinan, joka hyppii kaikkialla. Mies tuo mukanaan myös rohkeutta auttaa entistä enemmän yksinhuoltajaäitiä neiti Silfeniusta Liisa-tyttärineen. Ruustinna oli mm. kielletty näitä menemästä kirkkoon syntisyytensä takia, mutta nyt he menevät joulukirkkoon Loviisan ja Wilhelmin vanavedessä.
Toinen tarina kuvaa elämää Ruotsin puolella Örndahlin ruukissa vuonna 1896. Jenny ja Fredrik elävät siellä ottolapsineen. Kun lasten omat vanhemmat ja pikkusiskot olivat kuolleet Fredrik-setä ja Jenny-täti ovat ottaneet heidät hoteisiinsa. Tarina kuvaa joulun rakentamista ruotsalaiseen tyyliin.
Yhtenä osana joulua on naapureiden ja eläinten muistaminen. Jenny täti käy tervehtimässä naapureita ja viemässä heille joululahjoja. Tarinan keskellä sattuu vakava onnettomuus, josta kuitenkin selvitään hoidoilla ja kärsivällisyydellä – ikään kuin joulun ihmeenä.
Talvisodan joulua vuonna 1939 eletään taas Suomessa Falken linnassa Littoisissa, lähellä Turkua. Kartanon rouva on lähettänyt sotaan kaksi poikaansa, joista ei ole viikkoihin kuulunut mitään. Sukulaisia on tullut kaupungista kartanoon sotaa pakoon. Ja yksi sukulainen tulee myös Amerikasta.
Joulu muuttuu kokonaan, kun paikallista verkatehdasta ja työväen asuntoja pommitetaan. Pakkanen paukkuu, kotia vaille jääneet tehtaan työntekijät perheineen kotiudetaan kartanon saliin, sänkyjä ja peittoja etsitään kaikille samoin lämmintä juotavaa ja ruokaa. Jouluaattona vietetään yhteistä joulua, joka huipentuu siihen, että koko perhe on koossa.
Kaikissa tarinoissa korostuu vanhanaikainen yläluokkaisuus, joka kuitenkin suhtautuu myötämielisesti ja auttavaisesti huonompiosaisiin naapureihin tai muihin autettaviin. Kaikkein kylmin tässä suhteessa oli ensimmäisen tarinan Naantalin ruustinna. Talvisodan joulussa ynseähkö kartanonrouva muuttui tarinan aikana aivan kuin uudeksi ihmiseksi. Joulun ihme toteutui hänessä.
Siis herttaisia joulutarinoina omiin aikoihinsa sijoitettuina.
Ritva Sorvali
