Jonas Hassen Khemiri, Isän säännöt. Johnny Kniga 2018.
Isän säännöt kertoo siitä, miten vaikea eri sukupolvien on ymmärtää toisiaan. Kirja kuvaa perhettä tai sukua, jossa on isoisä, isoäiti, isä ja äiti, isän sisko ja tämän miesystävä sekä kaksi lasta, 4-vuotias ja 1-vuotias.
Isoisä tavallaan hallitsee aikuista poikaansa vaatimalla tältä tiettyjä palveluja ja asumalla tämän asunnossa haluamallaan tavalla. Poika yrittää selvitä tilanteesta ja hoitaa samalla omaa perhettään, jossa on edellä mainitut kaksi lasta. Isoisä ja isoäiti ovat pojan vanhemmat, ja eronneet toisistaan jo ajat sitten.
Alussa kirjan lukemista haittaa se, että henkilöillä ei ole nimiä, he ovat vain isoisä ja poika, joka on myös isä sekä pojan naisystävä, joka on äiti. Kun isoisästä puhutaan välillä pelkkänä isänä, hän saattaa sekoittua poikaan, joka myös on isä. Eniten kirja käsittelee juuri tämän kaksikon suhteita eli isoisän ja tämän pojan suhteita.
Nimiasiat saattavat sotkeentua senkin takia, että ajassa mennään siksakkia nykyajan ja aikaisempien aikojen kesken. Välillä mennään pojan lapsuuteen, välillä siihen aikaan, kun hän tutustui lastensa äitiin ja milloin mihinkin aikaan.
Mietin sitä, että minkä takia tämä nimettömyys? Senkö takia, että sukupolvien välille ei ollut syntynyt kovin vahvaa tunnesidettä, he olisivat voineet olla ketä tahansa. Isoisä ei kysynyt mitään pojan perheestä, hän hoiti vain bisneksiään. Poika koki isoisän asioiden hoitamisen riesana. Henkilöt soittivat toisilleen pääasiassa vain silloin, kun tarvitsivat toistensa apua.
Jonkinlainen pärjäämisen pakko värittää henkilöiden elämää. Nolottaa, jos kaikki ei ole mennyt, niin kuin oli suunnitellut. Esitetään menestyvämpää kuin olisi aihetta. Eli tavallaan surullinen perhetarina, jossa perhe on taustalla ja pärjääminen etualalla.
Ritva Sorvali
