Sota-aikana pitää yrittää pärjätä omin voimin
Vilmos Kondor, Budapestin vakooja. Tammi 2014.
Budapestin vakooja on Vilmos Kondorin Budapest-sarjan kolmas osa ja keskittyy syksyyn 1943. Sota jatkunut jo vuosia, puutetta on kaikesta myös Unkarissa. Puhdasta kahvia saa harvoin, mutta taitavat emännät taikovat tyhjästä maukkaita aterioita tai ainakin jotain.
Rikostoimittaja Zsigmond Gordon joutuu Unkarin hallinnon juoksupojaksi viemään viestejä sinne tänne. Niinpä hän matkustaa sotaa käyvässä Euroopassa Berliinin ja Tukholman kautta Lontooseen ja sieltä ties mitä kautta Italiaan ja Venetsiaan. Lontoossa hän ja Krisztina menevät naimisiin, mutta häämatka Venetsiaan osoittautuu ainakin Gordonille hengenvaaralliseksi.
Kirjan nimen mukaan kyse on vakoilusta. Kirjailija antaa ymmärtää, että esimerkiksi Unkarissa on joka paikka täynnä vakoilijoita. Saksalla on vakoilijoita eniten, ja Unkarin hallinnon mukaan Saksa tietää kaiken jo ennen kuin asianosaiset ovat mitään päättäneetkään. Myös Englannilla ja Neuvostoliitolla on Unkarissa vakoilijoita.
Kirjan lopulla Gordon saa käsiinsä turhan pitkän muistivihkon, joka on liitetty romaaniin kaikkine yksityiskohtineen ja lyhenteineen. Tämä oli raskas luettava. Sen sijaan erittäin hyvin on kuvattu Krisztinan raivo sekä häämatkalla että tämän palattua Unkariin, sillä Gordon oli turvallisuussyistä jättänyt vaimonsa Italiaan.
Etsivä Tibor Wayand vainoaa taas Gordonia. Hän on kuin Pekka Töpöhännän Monni kaksine apulaisineen. He hakkaavat yhdessä Gordonin jo kirjan alkupuolella, mutta kirjan lopulla he ilmaantuvat taas paikalle. Nyt Tibor Wayand uhkaa tehdä Krisztinasta selvää. Gordon kuitenkin paljastaa lopultakin tappelijan kykynsä ja ilmeisesti saa kolmikon ainakin miettimään ennen seuraavaa hyökkäystä.
Unkari ei näytä sodan aikana olleen oikeusvaltio, sillä esimerkiksi pahoinpitelyistä ei Gordonin mielestä kannata ilmoittaa poliisille. Oman käden oikeus on varmempaa.
Ja koska vakoilijoita on kaikkialla, ja elämä muutenkin uhkia täynnä, pitää varoa viimeiseen asti mitä kenellekin puhuu, millaista naamaa näyttää ja kenen kanssa näyttäytyy. Sota-ajan hetkessä eläminen nousee vahvasti esiin. Huomisesta ei tiedä, joten eletään nyt, kun vielä ollaan elossa.
Ritva Sorvali
