Maailma tää cabaret on vain
Masteroff- Kander-Ebb, Cabaret, musikaali. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 9.9.2023. Ohjaus Maiju Sallas. Koreografi Anton Laine, kapellimestari Ilkka Kahri, lavastus Annukka Pykäläinen, vaatesuunnittelu Paula Varis jne. Näyttämöllä yli 20 näyttelijää, laulajaa, tanssijaa.
Cabaret on musiikkia, tanssia, laulua, rakkaustarinoita, vähäpukeisuutta, töyhtöjä, harsoja, huiveja, estotonta menoa ja samalla taustalla käveleviä tai istuvia vartijoita. Erityisesti jäi mieleen tanssiryhmän hillitön meno, he ryntäsivät eteenpäin naama levällään ikään kuin nauttien joka hetkestä.
Cabaret kuvaa Berliiniä 1930-luvun alkupuolella natsien valtaannousun aikoihin. Osa tapahtumista sijoittuu rautatieasemalle, osa Kit Kat Klubille, osa huoneita vuokraavan fräulein Schneiderin (Satu Taalikainen) taloon. Monet päähenkilöistä asuivat tuossa talossa. Yksi asukas, juutalainen hedelmäkauppias (Veli-Matti Karén) kosiskeli fräuleinia, mutta eihän juutalaisen ja saksalaisen suhde ollut tietenkään natsien hyväksyttävissä.
Olin nähnyt Cabaretin aikaisemmin ja parhaiten siitä oli jäänyt mieleen juuri natsien valtaannousu ja sen väkivaltainen meno. Niinpä odotin koko ensimmäisen puoliajan, että milloin se alkaa, milloin esityksen varsinainen pääidea pääsee esille. Hieman ennen väliaikaa alkoi tapahtua. Tapahtumat kärjistyivät juutalaisen hedelmäkauppiaan ja saksalaisen fräuleinin kihlajaisissa.
Amerikkalainen kirjailija (Juha-Pekka Mikkola) ja laulaja Sally Bowles (Terhi Suolahti) muodostivat toisen parin. He olivat nuoria, Sally rupesi odottamaan vauvaakin, mutta hyvin ei käynyt tällekään parille. Sally halusi jotain muuta kuin olla äiti. Mutta tämän nuoren parin rakkaus jäi kauas vanhemman kihlajaisia viettäneen parin varjoon.
Suorastaan riipaiseva on Satu Taalikaisen laulama laulu ”Kuinka toimin?” Siinä fräulein miettii, miten hän pystyy säilymään hengissä noissa olosuhteissa. Myös ”Laulu ananakselle” pysäyttää. Juutalainen hedelmäkauppias ja fräulein laulavat sen yhdessä ikään kuin yhteisenä rakkauslauluna toisilleen.
Etenkin esityksen alkupuolella tanssi ja laulu täyttivät näyttämön. Kit Kat Klubin vähäpukeiset tanssijat panivat tuulemaan sekä ryhmänä että yksitellen. Näyttämöä käytettiin koko leveydeltä ja korkeudelta, muusikot istuivat taustalla eri tasoilla. Jo mainittujen laulujen lisäksi jäi mieleen ainakin Tervetuloa Berliiniin, Mani, mani ja Cabaret.
Jonkin verran esityksessä käytettiin saksan kieltä, mutta se ei haitannut. Tanssijoilla oli useita pukuja, jossain vaiheessa joillakuilla oli isoja korvia ikään kuin siipinä, myös isot kädet vilahtelivat joissain kohtauksissa. Esityksessä on niin paljon nähtävää ja kuultavaa, että pitänee mennä katsomaan toisen kerran.
Cabaret on valitettavan ajankohtainen. Suomessa on koko kesän keskusteltu rasismista ja natsikorttien vilauttelusta, monessa maassa äärioikeisto nostaa päätään, ei vähiten Saksassa. Eli edelleen elää tämä ajatus, että me olemme parempia kuin muut, meillä on oikeus kohdella muita, miten haluamme. Vai syntyykö se siitä, että me olemme huonompia ja haluamme päästä vallankahvaan?
Tässä esityksessä näytetään muutaman kerran, miten natsiaate alkoi 1930-luvulla saada valtaa Saksassa ja miten vaikea sitä oli tavallisen kansalaisen vastustaa. Myös tämä epämieluisan vallan vastustamisen vaikeus on valitettavan ajankohtaista.
Ritva Sorvali
