Muslimitytöt pääroolissa
Johanna Holmström, Itämaa. Otava 2013.
Itämaa kertoo murrosikäisistä helsinkiläisistä muslimitytöistä. Päähenkilön Leilan isä on maahanmuuttaja ja äiti suomenruotsalainen, joka on kääntynyt muslimiksi. Leilan sisko Samira makaa sairaalassa koomassa. Romaanissa liikutaan vuosissa 2005, 2006 ja 2007. Näiden välillä mennään edestakaisin.
Kirjan pääaihe lienee nuorten muslimitaustaisten naisten vapautuminen nykynaisen elämään. Nämä tytöt yrittävät luoda itselleen oikeutusta elämään muustakin kuin kiltin ja siveän muslimitytön roolista. Heidän mielestään naisen persoonallisuus koostuu muustakin kuin yhden elimistön kalvon kulloisestakin tilasta.
Toinen iso aihe on koulukiusaaminen. Käsittämättömältä tuntui lukea itähelsinkiläisen koulun käytännöistä. Esimerkiksi kun välituntia valvova opettaja juttelee innokkaasti ilmeisesti lempioppilaidensa kanssa, hänen selkänsä takana raastetaan tytöltä reppu ja heitetään koko repun sisältö maahan, nujuutetaan tyttöä oikein kunnolla ja vielä estetään keräämästä tavaroita. Ikään kuin kukaan ei välittäisi.
Kirjan sävy on kuitenkin valoisa, nuoret selviävät. He löytävät väylät ilmaista itseään ja saavat arvostusta. Tämä on toisten kohdalla työn takana, mutta se onnistuu. Ilmeisesti Johanna Holmström haluaa sanoa, että nuorten elämänhalu on niin vahva, että se puskee läpi pahimpienkin paikkojen. Ainakin meille aikuisille kirja antaa ajattelemisen aihetta; sormien läpi ei saa katsoa mitä tahansa
Ritva Sorvali
