Kuka on aikamme Rasputin?
JP Koskinen, Ystäväni Rasputin. Wsoy 2013. Finlandiaehdokas.
Romaani Ystäväni Rasputin kertoo Venäjän viimeisen tsaarin perheen eräänlaisesta henkilääkäristä mystikko Grigori Rasputinista. Rasputin häärää kirjassa perheen liepeillä 1910-luvulla eli vanhan Venäjän viimeisinä vuosina. Tarinaa kertoo Rasputinin oppipojakseen ottama Vasili.
Rasputinin tarinasta on kirjoitettu jo ennenkin ja hänestä kirjoitettiin jo tuon ajan lehdistössä. Hän lienee ollut aikansa kiistellyin henkilö Venäjällä. JP Koskisen romaanin Rasputinilla käy koko ajan vieraita, avunpyytäjiä, vakoilijoita, rahanantajia ja rahanlainaajia, kaikenlaista kansaa. Myös Rasputin itsekin kulkee ympäriinsä kirkoissa ja kapakoissa, mutta aina kun keisarinnalta tulee kutsu, hän lähtee hätiin. Tsaarin perheessä on sairautta, jonka vain Rasputin voi parantaa.
Rasputinia lukiessa tulee ilman muuta mieleen, että näemmekö tämän ilmiön omassa ajassamme? Näemmekö mihin oljenkorteen milloinkin tartumme, mitä älytöntä kannatamme, ketä kuuntelemme kuin profeettaa? Ainakin se on tuttua, että kun jokin henkilö nostetaan syntipukiksi, häntä on kaikkien helppo paheksua. Tiedostusvälineet lietsovat paheksuntaa ja henkilön kaikki vanhatkin synnit kaivellaan esiin. Eli joukkohysteria jyllää meidänkin aikanamme.
Venäläinen joukkohysteria siivitti Rasputinin kulkua. Hän on JP Koskisen romaanin mukaan omituinen, mutta todennäköisesti vielä omituisempana häntä pidettiin. Kun hän kaiken lisäksi eli julkista elämäänsä kaiken kansan keskellä eikä suinkaan piilotellut tapojaan ja tottumuksiaan, hänestä sai helposti aina uutta jutun juurta. Hän oli ikään kuin koko kansan pelle.
Merkittävää on että kaikessa hulluudessaan hän vaikutti tuon ajan vallankäyttöön Venäjällä. Hän kuiskutteli tsaarittaren korvaan milloin mitäkin, ja asiat menivät siihen suuntaan.
Romaani Ystäväni Rasputin on rehevä kuin vanha Venäjä. Kovaa vauhtia mennään milloin mihinkin suuntaan, syödään, juodaan, juhlitaan, itketään ja nauretaan. Eletään kuin viimeistä päivää.
Ritva Sorvali
