Vaikeaa on toimia jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä
Ryhdyin pohtimaan Anssi Tähtisen sote-kirjoituksen ”Vaikeaa on tosiasioiden tunnustaminen”(KS 24.11.2016) esittämiä vaikeuksia. Tähtinen vaatii taipumaan valtion tahtoon. Mutta vaikea on toimia valtion tahdon mukaan, jos toimintaympäristö, suositukset, lait ja säännökset muuttuvat koko ajan.
Takavuosina valtio suositteli ja suorastaan painosti perustamaan suurempia kuntia, jotta vahva peruskunta pystyisi paremmin turvaamaan alueensa asukkaiden palvelut. Kouvolan seudulla ryhdyttiin toimeen ja perustettiin uusi Kouvolan kaupunki. Tämä kaupunki ryhtyi saman tien suunnittelemaan tärkeimpien palveluidensa eli sosiaalipalveluiden ja terveyspalveluiden (sote) järjestämistä viimeisimpien oppien mukaan ja mahdollisimman tehokkaasti. Koska suunnitelmaan kuului paitsi investointien suunnittelu myös toiminnan uudenlainen järjestely, tuo työ alkoi jo kantaa hedelmää, sote-kulujen kasvu pysähtyi.
Tämän Kouvolan oman soten eli Ratamon suunnittelutyötä ehdittiin tehdä viitisen vuotta. Kun lapio olisi pitänyt iskeä maahan, valtio pysäytti hankkeen: nyt siellä mentiinkin vaihteeksi maakunta edellä ja kaikkiin sote-investointeihin piti saada valtiolta poikkeuslupa. Ja kun Carea tipautti Kouvolan investoinnin rakennuslupahakemuksestaan, Ratamo-suunnitelma pysähtyi. Kouvolassa tehty monivuotinen suunnittelutyö pantiin ikään kuin hyllylle, toivottavasti ei kuitenkaan lakaistu maton alle.
Ymmärrän erittäin hyvin, että jos viisi vuotta tehdyt suunnitelmat tavallaan mitätöidään, se ei tunnu hyvältä ainakaan täkäläisistä sote-alan työntekijöistä. Ei se tunnu hyvältä myöskään niistä luottamushenkilöistä, jotka koko ajan ovat tukeneet tätä työtä. Lisäksi oman soten tilalle tulleen valtion maakunta-soten laajuus, hajanaisuus ja määräysten jatkuva muuttuminen, päätösten odottaminen ja yhä uudelleen viivästyminen hermostuttavat kaikkia.
Herää myös kysymys, että kuinka Helsingissä voidaan parhaiten tietää, miten milläkin seudulla pitää asiat järjestää, sillä maakunnat ovat monella tavalla erilaisia sekä maantieteellisesti että jo olemassa olevien palvelujen tason ja laajuuden osalta. Niinpä olisi kohtuullista, että tämä erilaisuus otettaisiin Helsingissä huomioon, ja että esimerkiksi toimintojen mahdollisiin tarkoituksenmukaisiin poikkeuslupahakemuksiin suhtauduttaisiin myönteisesti.
Helsinkiä näyttääkin nyt kiinnostavan Kymenlaakson tilanne, sillä Kouvolan Sanomat uutisoi 1.12.2016 ”Rehula toivoo Kymenlaaksosta uutta investointiesitystä”. Jutussa kerrotaan, että Kymenlaakson johtavat viranhaltijat ovat olleet Helsingissä kertomassa maakunnan toiveista sote-työnjaon ja investointien suhteen. Merkittävää on, että artikkelissa haastateltu Kotkan palvelujohtaja Jorma Haapanen sanoo ”keskusteluissa tulleen yhtenä vaihtoehtona esiin, että molemmat investoinnit – keskussairaala ja Ratamo – toteutettaisiin yhtenä hankkeena”.
Erimielisyyttä näyttäisi vielä olevan sen suhteen, että kuka jatkaa sote-investointeja koskevaa valmistelua, Carea vaiko maakunnallinen sote-työryhmä? Toivottavasti ministerin vaatima koko maakunnan huomioiva uusi rakennuslupahakemus kuitenkin pakottaa maakunnan päättäjät alkusyksyn urille eli sopimaan toimintojen jakamista maakunnan pohjois- ja eteläpäähän ja viemään samanaikaisesti eteenpäin molempia investointeja.
Olisiko tässä nyt kuitenkin käymässä niin, että kauempaa näkee paremmin. Eli viisautta onkin siinä, että valtio itse näyttää esimerkkiä, tunnustaa Kymenlaakson maakunnan kaksinapaisuuden ja pakottaa myös maakunnan itsensä tähän oppiin, ja tältä pohjalta yhdessä rakennetaan tulevaisuuden sopuisaa sotea.
Ritva Sorvali
Kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Kouvola
