Finlandiapalkittu Erityistila vaatii kokeneen lukijan
Monika Fagerholm, Eristystila, Kapinoivia naisia. Teos 2025. Kaunokirjallisuuden finlandiavoittaja 2025.
Jostain syystä en meinannut päästä sisälle Monika Fagerholmin finlandiapalkittuun romaaniin Erityistila. Jo alkulehdillä puhutaan eri aikatasoista, henkilöitä kutsutaan useilla nimillä, tekstissä vilisee englanninkielisiä osia, osa tekstistä on suluissa, kursivoitu tai isoilla kirjaimilla kirjoitettu. Ensimmäinen luku kuvaa päähenkilöä Alicea ystävineen lapsuudenkodissaan, äitinsä kodissa jossain maaseudulla.
Mutta romaanin keskiössä ei ole tämä koti vaan Alicen isän koti. Alicen isän perhe elää tilavassa rivitaloasunnossa noin 15 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Tuon perheen vierashuoneeseen 18-vuotias Alice muuttaa äitinsä luota syksyllä 1976. Isän perheeseen kuuluvat vaimo Siri ja pojat Michel ja Jakob eli Prinssi. Michel on 18-vuotias, Jakob 16-vuotias. Pojat käyvät oppikoulua, Alice käy iltaoppikoulua.
Isä Michel on valokuvaaja, jolla on työhuone Helsingin keskustassa ja joka saa myös kansainvälisiä toimeksiantoja. Äiti Siri matkustelee YK:n hommissa ja asuu osan kirjan kuvaamaa aikaa New Yorkissa. Erityisesti äidin työn mukana tähän kirjaan ui oikeastaan koko maailma.
Kun vähitellen aloin hahmottaa tilannetta, oivalsin myös, että kirjailija liukuu ajassa eteenpäin ja taaksepäin. Kuvattavana on lähinnä syksy 1976, mutta jo tuona syksynä enteillään, mitä tulee lähiaikoina tapahtumaan. Eli romaanin myöhemmin kuvaamat murhenäytelmät eivät tule yllätyksenä, vaan niitä on etukäteen moneen kertaan ennakoitu.
Perheen ohella kirjailija kuvaa ajan kulttuuri-ilmapiiriä, etenkin nuorten kannalta. Suomessa ja myös muualla Euroopassa 1970-luku oli nuorison poliittisen radikalisoitumisen vuosikymmen. Tämä näkyy tässä romaanissa etenkin Euroopassa erityisesti Saksassa. Suomessa ja tässä perheessä nuorison radikalisoituminen näkyy lähinnä vanhempien uhmaamisena ja melkoisena juopotteluna.
Romaanissa näkyy myös ajan musiikki, kirjallisuus ja teatteri. Tekstissä on melkoisesti eri kappaleiden nimiä, kirjojen ja kirjailijoiden nimiä. Perheen poika Jakob harjoittelee Hamletin roolia lähistön harrastajateatterissa. Lisäksi tekstin lomassa on yhden henkilön muistiinpanoja ja toisen päiväkirjamerkintöjä. Merkittävää on, että Alice kirjoittaa koulun ohella esikoisromaaniaan, jonka otteita lienevät romaanin kursivoidut romaanin otteet.
Eli lukija joutuu yhdistelemään mielessään tätä kaikkea, sillä näillä kaikilla otteilla ja merkinnöillä kirjailija varmasti tarkoittaa jotakin. Oletan, että 1970-luvulla elänyt lukija löytää kirjasta paljon tuttua, ajankuvaa, myöhemmin syntyneet voivat lukea kirjasta Suomen ja Euroopankin kulttuurihistoriaa.
Mutta tämä kaikki materiaali vaatii lukijalta melkoisesti. Voi tietenkin keskittyä vain perhesuhteisiin, joissa niissäkin riittää tarinaa, mutta jos haluaa saada kiinni myös muista merkinnöistä, pitänee olla melkoinen lukijatausta takana. Eli kirjailija todellakin haastaa lukijan.
Ritva Sorvali
