Rakastavaisten rankaisemisella ei ole tolkkua
Ingeborg Arvola, Villien tuulten ranta. Gummerus 2025.
Villien tuulten ranta on suora jatko Jäämeren laululle. Kirjan alussa Priita-Kaisa Seipäjärvi pääsee vankilasta talvella 1862 ja jotenkuten pääsee sieltä lumen ja jään läpi Pykeijaan Elsi-tädin kotiin. Hänen rakastettunsa Mikko Aska on vielä vankilassa. Molemmat oli vangittu laittomasta rakkaussuhteesta.
Tässä toisessa jaksossa heidän pitää yrittää pysytellä erillään, jotta eivät joudu uudelleen vankilaan. Niinpä he asuvat eri taloissa, mutta tapaavat aina kun se vain on mahdollista. Heillä on jo yksi yhteinen lapsi Marja, eikä toinen ehdi vielä syntyä ennen kirjan loppua.
Priita-Kaisa ja Mikko suunnittelevat yhteisen talon rakentamista, vaikka he ovat yhteisönsä tarkkailun alla ja voivat joutua koska tahansa haastetuksi oikeuteen. Kuka tahansa saattoi antaa heidät ilmi, jolloin he saattoivat taas menettää kaiken ja joutua vankilaan.
Priita-Kaisalla on tallella parantajan lahjansa, niinpä hän tässäkin kirjassa tyrehdyttää verenvuotoja, pelastaa ihmisiä varmalta kuolemalta ja auttaa myös lehmän poikimisessa kääntämällä syntyvän vasikan lehmän kohdussa oikeinpäin. Kun Priita-Kaisa näkee myös unia ja kertoo näistä unessa näkemilleen ihmisille, tästä ei seuraa pelkästään hyvää.
Sukulaiset ja naapurit ovat turvaverkkoina etenkin talvella, kun kylmyys ja lumimyrskyt saattavat eristää ihmiset viikkokausiksi oman onnensa nojaan. Talvisin porot vetävät ahkioita ja rekiä ja tietenkin hiihdetään. Kesällä voi kävellä tai soutaa veneellä, jos on mahdollisuus mennä vettä pitkin.
Karuissa oloissa ihmiset yrittävät pärjätä. Kalastuksella eletään oikeastaan ympäri vuoden, sillä kaloja säilötään omiksi tarpeiksi ja myydään. Perunaa istutetaan ja marjoja kerätään, lampaita ja lehmiä hoidetaan. Mikko käy metsätöissä ja kerää hirsiä heidän yhteistä taloaan varten.
Mutta missä menee oikeuden ja kohtuuden raja Priita-Kaisan ja Mikon rankaisemisessa. Mikko menetti jo rakentamansa tilan ja talon, mutta menettääkö hän vielä toisenkin. Onko kyse pahansuopuudesta ja kateudesta vai mistä, sillä luulisi ainakin tavallisen ihmisen ymmärtävän, että rajansa kaikella, myös rankaisemisella.
Työtä, työtä ja vain työtä on elämä noilla raukoilla rajoilla. Jo lapset opetetaan työn perään pienestä pitäen. Lapset kulkevat vanhempien perässä marjamailla, heinänteossa, kalanperkuussa, kaikessa. Ja mihinkäs heidät jättäisi työn ajaksi, ei ole lastentarhoja. Joten mukaan työhön vain.
Villien tuulten ranta on valaiseva kuvaus karun pohjoisen maaseudun elämästä yli 150 vuoden takaa.
Ritva Sorvali
