Äidin epätoivoinen taistelu lapsen huoltajuudesta
Maaria Päivinen, Lastani et vie. Aula & Co 2025.
Lastani et vie kertoo äidin näkökulmasta vanhempien välisestä taistelusta lapsen huollosta ja tapaamisoikeuksista. Äiti Mia on suomalainen, isä Björn norjalainen.
Vanhempien suhde alkoi rakoilla jo odotusaikana, mutta kesti kuitenkin synnytykseen ja hieman sen ylikin. Vähitellen Mian kestokyky loppui ja hän pakeni suhteesta sekä Suomeen että myöhemmin norjalaiseen turvakotiin.
Björnillä oli aiemmasta suhteesta kaksi tyttöä, jotka kuuluivat perheeseen ja joiden hyvinvoinnista Mia oli suhteen aikana huolehtinut.
Mia hakee yksinhuoltajuutta pojalleen Markukselle. Björn vastustaa tätä ja mustamaalaa oikeudessa Mian kyvyttömäksi huolehtimaan lapsesta. Suuri osa kirjasta käydään oikeutta lapsen asioista, vastataan eri kirjelmiin, keskustellaan asianajajien kanssa, ja suurimman osan ajasta Mia asuu Markuksen kanssa norjalaisessa turvakodissa.
Koska asianajajat ja oikeudenkäynnit maksavat, Mia on koko ajan taloudellisen suorituskykynsä rajoilla. Hänellä ei ole tuloja, koska hän päätoimisesti huolehtii Markuksesta. Laskuja kuitenkin satelee sekä Suomen kodin kuluista että oikeudenkäynneistä.
Kirjan mukaan Björnillä on yritys ja tämä matkustelee jatkuvasti ympäriinsä, mutta jos Björnille osoitetaan jokin oikeudenkäyntikulu tai muu maksumääräys, tämä todetaan varattomaksi. Niinpä Mia joutuu maksamaan kaikki kulut.
Sama jatkuu myöhemminkin, vaikka hovioikeudessakin on jo päätetty, että Mia on Markuksen yksinhuoltaja ja että Björnillä on vuosittain tietyt tapaamisviikot. Björn nimittäin aloittaa koko ajan uusia oikeusjuttuja väittäen Mian loukanneen hänen kunniaansa.
Kunnianloukkausjuttuja käsitellään eri oikeusasteissa ja vaikka syytökset todetaan aiheettomiksi, niistä tulee kustakin Mialle noin 10 000 euron laskut. Kun vastapuoli on edelleen maksukyvytön. Tällä syytöskierteellä ei näy olevan loppua.
Mia roikkuu monella tasolla äärirajoillaan, talous takkuaa ja mielenterveys samoin. Sukulaiset auttavat rahahuolissa, ja lopulta Mia pääsee terapiaan ja elämä alkaa kirkastua, mutta syyteryöpyille ei näy rajaa. Asioita käsitellään koko ajan pääosin norjalaisessa oikeuslaitoksessa.
Maaria Päivinen kuvaa yksityiskohtaisesti tavallisen ihmisen epätoivoa odotellessaan jatkuvasti oikeuslaitosten päätöksiä. Ei voi tehdä mitään, ennen kuin se ja se päätös on saatu. Lisäksi Björn esittää milloin mitäkin syytöksiä ja pitää Miaa jatkuvasti varpaisillaan.
Onneksi on sukulaisia ja ystäviä, joille voi puhua ja jotka hätätilassa auttavatkin. Ja onhan Markus lähellä, Markuksen takia taistelu kannattaa käydä.
Ritva Sorvali
