Valko-Venäjän nuoret levittävät siipensä ja lentävät länteen
Anna Soudakova, Haikara levittää siipensä. Atena 2024.
Haikara levittää siipensä kertoo valkovenäläisestä Andreista ja tämän siskosta Svetasta. Andrei on syntynyt 1985 ja Sveta 1995. Heidän vanhempansa ovat pahasti alkoholisoituneet, joten sisarukset turvautuvat toisiinsa ja muihin sukulaisiin, lähinnä enoonsa. Kirjan ensimmäinen osa kertoo pääasiassa Andreista ja toinen osa Svetasta.
Anna Soudakova kuvaa tarkasti perheen repaleista arkea. Mummo häärää taustalla ja yrittää pitää järjestystä. Kirja alkaa Svetan syntymästä, suku kokoontuu yhteen, alkaa tappelu, jonka tuloksena isä joutuu viideksi vuodeksi vankilaan. Koska äiti jatkaa juopotteluaan, Svedan hoito jää mummon ja Andrein vastuulle. Köyhyys ja riitaisa elämä varjostavat lasten arkea.
Valko-Venäjän poliittinen tilanne nousee esiin monta kertaa, eniten Svetan aikuistuttua 2010-luvulla. Aktiivisempi nuoriso muuttaa pois tai joutuu vankiloihin. Andrei kokee melko alussa, että on paras luovuttaa ja muuttaa pois, Sveta jää aluksi taistelemaan. Kirjan loppu kuvaa sitä, miten hallituksen vastustajia kohdellaan, millaisiin kuulusteluihin ja vankityrmiin he joutuvat.
Paitsi nykyaikaa kirja kuvaa ainakin kahteen otteeseen myös sota-aikaa. Valko-Venäjä oli saksalaismiehityksen aikana Saksan komennon alla. Saksalaisia sotajoukkoja piti huoltaa ja sietää. Osa paikallisista miehistä piileksi sodan aikana metsäkaartilaisina, heillekin piti toimittaa ruokaa. Eli maalaistaloja asuttavat naiset, lapset ja vanhukset joutuivat toimittamaan ruokaa ja tarvikkeita moneen suuntaan.
Vaikka tilanne monta kertaa on tavallaan toivoton, jostain Anna Soudakova saa loihdituksi valoa pimeään. Tärkein toivonkipinä syntyy, kun löytyy joku ihminen, johon voi luottaa. Ja näitähän löytyy. Vaikka toisaalta enemmistö kuuntelee hallituksen uutisia eikä ainakaan julkisesti uskalla olla muuta mieltä. Nuoriso kuitenkin keksii uusia toimintatapoja lähinnä netin kautta.
Pidin erityisesti Anna Soudakovan yksityiskohtaisesta ja värikkäästä arjen kuvauksesta. Pidin myös siitä, että hän kaiken toivottomuuden keskellä löytää toivon kipinöitä yllättävistä paikoista. Vaikka olot saattavat olla alkeelliset, ihmiset ovat pitäneet kiinni itsekunnioituksestaan ja arvoistaan. Tästä naapuruston opettaja on hyvä esimerkki. Sodanaikaisen historian mukana kuljetus kertoo, että vielä huonommistakin ajoista on selvitty.
Ritva Sorvali
