Lapsesta luopumista ei unohda
Heidi Köngäs, Jokin sinusta. Otava 2008.
Romaanissa Jonkin sinusta puhutaan lapsesta, lapsettomuudesta, lapsen saamisesta ja sen pois antamisesta ja siitä, miten tämä asianosaisiin vaikuttaa.
Soili saa nuorena aviottoman lapsen ja antaa parikuukautisen vauvan sisarelleen Mirjalle hoitoon. Soili pitää Mirjaa viitisen vuotta varpaisillaan sen suhteen, että milloin hän hakee lapsen itselleen. Sisarukset kiistelevät asiasta lähes jatkuvasti, kunnes Soili lopulta suostuu tekemään adoptiopaperit.
Soili elää elämäänsä maailmalla, Tukholmassa, Lontoossa, Amerikassa. Mirja elää miehensä Aatoksen kanssa Suomessa, tosin Aatoksen arvaamattomuuden ja tempausten takia vähän aikaa myös Ruotsissa. Lapsi Marge kulkee koko ajan heidän mukanaan, Mirja on lapsen tosiasiallinen äiti.
Heidi Köngäs kuvaa eri sukupolvien elämää. Mummo Hilja tekee kuolemaa, Mirja hoitaa häntä. Suurin osa kirjasta eletään 1960-luvulla, jolloin Marge oli lapsi ja jolloin Hilja-mummo kuoli.
Kirjan lopussa hypätään 2000-luvulle, jolloin sekä Soili että Mirja ja Aatos ovat kuolleet. Marge miettii tuolloin elämäänsä keski-ikäisenä naisena ja itsekin jo mummona. Marge käy perkaamassa biologisen äitinsä Soilin kuolinpesää Los Angelesissa ja kokee, että hän pelastui elämälle adoptioäitinsä Mirjan ansiosta. Mirja pystyi rakentamaan hänelle turvallisen kodin.
Kuitenkin yksi kirjan iso teema on lapsen menetyksen merkitys. Jos vanhemmat joutuvat luopumaan lapsestaan, he eivät koskaan pääse tästä täysin erilleen. Lapsi, lapsen muisto, kulkee koko loppuelämän heidän mukanaan. Tämä teema toistuu Heidi Köngäksen kirjoissa.
Toinen toistuva teema on arvaamattoman miehen teema. Mies saattaa esimerkiksi suututtuaan työantajalleen sanoa itsenä irti työpaikasta. Perheen pitää hyväksyä se, että muutto on edessä. Miehen mielialat heittelevät perhettä milloin minnekin.
Heidi Köngäs kuvaa hienosti alistuvia naisia, joilla ei ole valtaa omaan elämäänsä vaan he ovat miehen mielialojen armoilla.
Ritva Sorvali
