Helsingin 1920-luku kirkastuu murhatutkimuksen ohessa
Virpi Hämeen-Anttila, Hyvän miehen kuolema. Otava 2024.
Hyvän mielen kuolema kuvaa paitsi 1920-luvun Helsinkiä myös kirjan päähenkilöä Karl Axel Björkiä. Björkistä se kuvaa erityisesti tämän karuhkoa lapsuutta Kallion kaupunginosassa. Kuva Björkin lapsuudesta liittyy tutkittavana olevaan tapaukseen.
Kuten aiemmissakin Helsinki-kirjoissa myös tässä Virpi Hämeen-Anttila kuvaa päähenkilöään tämän liikemiehen työssä mutta myös poliisia avustavan yksityisetsivän työssä. Yksityisetsivän työ nousee lukijan silmissä päätyöksi, siihen myös Björk panostaa.
Helsingissä murhataan viikon sisällä kaksi komeaa nuorta miestä. Tutkimuksissa selviää, että molemmat olisivat olleet menossa naimisiin. Etenkään ensimmäisen uhrin taustalta ei löydy mitään sellaista, mikä voisi selittää hänen kuolemansa. Sekä poliisi että Björk miettivät päänsä puhki ja lukevat yhä uudelleen vähiä tietojaan.
Koska toisen uhrin taustalla näyttäisi olevan jotain, Björk ryhtyy tutkimaan jokaista aineiston sanaa ja sanontaa. Lisäksi hän ottaa yhteyttä alamaailman keisariin ja menee tämän vieraaksi. Hätä ei lue lakia, joten kaikki keinot pitää ottaa käyttöön.
Björkin avustajat kalliolainen Frans Valkama ja lähistöllä asuva opiskelija Ida Helander ovat taas hienosti mukana. Etenkin Valkama toimii suorastaan esimerkillisesti lopun jännittävissä kaarteissa. Mukava oli lukea myös Björkin ja Valkaman yhteisistä ruoanlaittosessioista ja yhdessä nautinnollisesta syömisestä.
Poliisin työtä hankaloittaa se, että sitä työllistävät kieltolaista johtuvat tappelut ja puukotukset. Poliisia hankaloittaa myös se, että siihen ei luoteta. Monet mieltävät poliisit suojeluskuntalaisiksi ja yrittävät pysyä näistä niin kaukana kuin suinkin voivat.
Koska eletään vuoden 1922 marraskuuta, kansalaissodasta on vasta nelisen vuotta. Niinpä on ymmärrettävää, että motiiveja etsitään myös mahdollisista ylilyönneistä sodan jälkiselvittelyissä. Hyvän miehen kuolemassa Björk yrittää ymmärtää murhamiestä, tämän motiiveja ja taustaa.
Tuntui hyvältä kulkea päähenkilöiden mukana Helsingin kaduilla noin sata vuotta sitten. Kävellen ja juosten pääsi pitkälle Helsingin keskustassa, vossikat ja raitiovaunut kuljettivat matkustajia, automobiililla kulkivat vain erityisen rikkaat henkilöt.
Mukavalta tuntui myös mennä elokuviin, teatteriin ja oopperaan päähenkilöiden mukana ja keskustella esitysten jälkeen nähdystä ja kuullusta ja todeta, että Helsinki on ollut kulttuurikaupunki jo 100 vuotta sitten.
Ritva Sorvali
