Sekä surua että iloa vauvojen ympärillä
Juha Itkonen, Ihmettä kaikki. Otava 2018.
Pidin Juha Itkosen Ihmettä kaikki kirjan perhekuvauksesta. Kirja kuvasi noin vuoden aikaa Itkosen perheessä vuosina 2016-2017. Tuona aikana vanhemmat joutuivat tekemään ison päätöksen, kun tutkimuksissa selvisi, että heidän odottamansa vauva ei voi hyvin.
Kävi ilmi, että lapsivesi oli vähissä, ja lääkärien mukaan tämä heikensi lapsen keuhkojen kehitystä. Moni muukin asia näytti olevan hälyttävällä kannalla. Raskaus oli vasta alkuvaiheessa, joten vanhemmat joutuivat tekemään päätöksen, odottaako vielä mitä tuleman piti vai keskeyttääkö raskaus jo tässä vaiheessa.
Itkonen kuvaa hienosti sitä, miten vaikeaan ratkaisuun vanhemmat joutuivat ja miten jopa heidän suhteensa alkoi rakoilla, kun se tätä asiaa käsittelivät. Rosa olisi vielä halunnut katsoa ja saada lisää tietoa, mutta isä oli jo valmis raskauden keskeytykseen. Syyttelyt puolin ja toisin piinasivat sekä suhdetta että koko perhettä. Keskeytykseen päädyttiin ja se kestettiin yhdessä.
Ja kuinka ollakaan, muutaman kuukauden päästä Rosa oli taas raskaana. Ja tällä kertaa tulossa olivat kaksoset. Ja koska alkuraskaus sujui ilman ongelmia, mennään suoraan kaksosten ennenaikaiseen syntymään. Kaksoset syntyvät reilun kilon painoisina ja jäävät tehohoitoon ensimmäiseksi kuukaudekseen.
Tehohoito tarkoitti vanhempien kannalta sitä, että he vuorotellen ravasivat sairaalassa antamassa vauvoille kenguruhoitoa ja samalla opettelemassa pienten muutakin hoitoa. Tätä jatkui ensin kuukauden päivät teho-osastolla ja toinen kuukausi tavallisemmalla osastolla. Kun pari kuukautta oli juostu sairaalassa, vauvat olivat jo yli kaksikiloisia ja pääsivät kotiin. Tähän kirja loppuu.
Kirja kertoo myös siitä, miten nämä kokemukset muuttavat vanhempia ja heidän suhdettaan. Tärkeää onkin nyt se, miten pienet pärjäävät, miten perheen elämä saadaan sujumaan, miten itse jaksetaan. Mummo rientää apuun, kun saa kutsun. Sisko antaa neuvojaan. Mutta ystävät ja kaukaisemmat sukulaiset saavat nyt jäädä, heille ei ole aikaa.
Vuoden aikana tapahtui valtavasti. Yksi vauvanalku saateltiin tavallaan hautaan ja kaksi muuta pääsivät aloittamaan elämäänsä kotihoidossa. Ihmettä on vauvojen nopea kasvaminen, parissa kuukaudessa ne melkein tuplaavat painonsa. Ja vanhemmat oppivat toimimaan niiden kanssa.
Itkonen kuvaa tätä kaikkea läheltä ja itseään säästämättä, joten oletan, että tämä kirja antaa hyvää vertaistukea samaa kokeneille. Itkonen kirjoittaa myös siitä, miten vaikea näistä asioista on puhua, miten mielellään niitä vain säilöö sisällään. Esimerkiksi vauvan menetyksen jälkeen perhe olisi tarvinnut jonkinlaista terapiaa.
Ritva Sorvali
