Säästä, säästä, kirkkaamman kruunun saat
Suvi Ratinen, Hyvä tarjous. Otava 2021.
Tarjouksien perässä juokseminen kulkee sukupolvelta toiselle. Tämä käy ilmi Suvi Ratisen perhetarinasta Hyvä tarjous, jossa äiti Aune on kehittänyt lajin huippuunsa ja opastanut siihen myös tyttärensä Katin.
Niinpä kun nelikymppinen Kati menee pääsiäisen pyhinä vanhemmilleen kylään ja vie tuliaisiksi kakun, äiti ensimmäiseksi kauhistuneena kysyy, että et kai täydellä hinnalla ostanut. Kuultuaan 30 prosentin alennuksesta, äiti surkuttelee, että tietyn kellon ajan jälkeen näitä saisi 60 prosentin alennuksella.
Alennusten kyttääminen saa nurkat täyttymään. Niinpä lapsuuden koti pursuaa tavaroita, pakastin on täynnä vähintään 60 prosentin alennuksella ostettua tavaraa.
Kati muistelee esimerkiksi heidän ainoaa lomamatkaansa. Äiti hätisteli koneessa lentoemännät kauemmaksi, kun luuli että siellä kaikki maksaa. Vasta laukkuja odotellessa Seutulassa selvisi, että koneen tarjoilu olisi ollut ilmaista. Kanarialla äiti joutui sanaharkkaan rannalla, kun auringonvarjoista olisi pitänyt maksaa, että ei ennenkään ole makaamisesta tarvinnut kenellekään maksaa.
Tarinan keskiössä on suvun vanha talo, Katin lapsuuden koti. Eletään pääosin nykyaikaa, mutta Suvi Ratinen kuljettaa mukana myös suvun kantaisää Huukoa, joka 1800-luvun huutolaisena on maannut milloin kenenkin nurkissa, mutta veistänyt tuolloin hirret juuri tähän taloon. Tämä veistäjä makaili myöhemmin vaivaistalon asukkaana ja yllytti poikaansa hankkimaan talon itselleen.
Katin vanhemmat Aune ja Jouko alkavat havitella kerrostaloon muuttoa. Niinpä Kati on laittanut säästövaihteen kovimpaan asentoon ja ruvennut suunnittelemaan kotitalonsa ostoa. Pääsiäisen pyhinä pitäisi asiasta puhua vanhemmille, mutta hankkeeseen tulee yllättävä este. Talokauppojen osalta kirja on tavallaan dekkari, käänteitä riittää loppuun asti.
Suvi Ratinen on melkoinen humoristi kuvatessaan esimerkiksi juuri äiti Aunen läpeensä säästäväistä elämäntyyliä. Kun säästää, pitää säästää kaikessa, myös sanoissa. Eli lapsia ei ole saanut kehua eikä kannustaa, etteivät luulisi itsestään liikoja ja kuuseen kurottelisi. Tietäähän sen, miten siinä käy.
Suorastaan hupaisaa on myös se köyhyyden kuvaus, mitä Ratinen huutolais-Huukon oloja kuvatessaan käyttää. Huuko esimerkiksi kehuu, että missään hänellä ei ole ollut näin hyviä oloja kuin täällä kunnan vaivaistalossa, kahden lakanan välissä makuuttavat niin kuin päällikkö Mannerheimia hotellissa Helsingissä.
Kirjan päähenkilö Kati miettii moneen kertaan, että onko hän ansainnut mitään tuoretta tai uutta, ja että miten se vaikuttaa ihmiseen, että kaikki mitä hän syö on ikään kuin eilistä ja kaikki mitä hän päälleen panee, on jonkun toisen pitämää. Onko hän jotenkin vähempiarvoinen tämän takia?
Eli vaikka Hyvä tarjous pakottaa tämän tästä vähintään hymyilemään, ellei suorastaan nauramaan, säästäväisyys ja köyhyyskin on kuvattu monesta kulmasta. Uskon että kuka tahansa löytää itsensä tai vähintäänkin sukulaisiaan tämän kirjan sivuilta.
Ritva Sorvali
